Tänään 23.11. vietetään ympäri maailmaa kulutusjuhlaa, Black Fridayta. Black Friday on keksitty vauhdittamaan kiitospäivän jälkeistä kauppaa, mutta sillä ei pitäisi olla mitään sijaa maailmassa, jossa planeetan luonnonvarat vuodelta on kulutettu jo elokuussa.
Kulutusjuhlan sijaan voit viettää White Mondayta, Älä osta mitään-päivää tai vaikka Make SMTHG-viikkoa! Kestämättömän ja stressaavan kulutusjuhlan ja sitä seuraavan krapulan sijaan kannatamme täällä Korjaussarjakollektiivissa Ota rennosti-päivän viettoa! Tänään ei oikeastaan tarvitse tehdä yhtään mitään, mitä et muutenkaan tekisi.
Nosta jalat pöydälle, etenkin jos sinulla on parsitut sukat. Kuva:AKH
Vietämme parhaillaan Vaatehuoltoasemaa Vantaalla, Tikkurilan kirjastossa. Leppoisa lauantai on sisältänyt lähes antiikkisen ompelukoneiden huoltoa, perusparsintaa ja paikkausta, vetoketjujen vaihtoa ja seurustelua Vantaan Kutojien kanssa.
Tapahtuma on osa Dagny Bäckströmin säätiön Rakkaudesta käsityöhön – näyttelyä, joka on ollut syyskuun auki Tikkurilan kirjaston toisen kerroksen näyttelyseinällä.
Sitä ei kuulkaa uskoisi, kuinka paljon tietoa ja taitoa liittyy lakanoiden leikkaamiseen matonkuteiksi! Ensin saumat pois, sitten taitellaan täysvinoon. Vinoon asetellut kankaat taitellaan vielä kerroksille, ja sitten leikataan. Lopputulos muistuttaa hapsunauhaa, josta saadaan jatkuvaa kuudetta leikkaamalla joka toisen hapsun välistä auki. Tämän jälkeen kuteet pyöritellään peukalon ympärillä kauniiksi keräksi, josta saadaan koko sukkula täyteen.
Vantaan Kutojat ry on yhdistys, johon liittymällä pääsee kutomaan vaikka omista poistotekstiileistään räsymattoja. Kuteiden leikkuuseen ja kankaan rakentamiseen saa yhteisöllistä apua. Räsymatto onkin perinteinen ja kätevä tapa käyttää uudelleen niin vanhat lakanat kuin trikoopaidatkin. Vantaan Kutojat kutovat myös tilauksesta, jos et itse ehdi kutomaan!
Tervetuloa syyskuussa 2018 Korjaussarja-kollektiivin Vaatehuoltoasemille Vantaalla!
-Lauantaina 15.9. olemme Hiekkaharjun Käsityökeskuksessa klo 10 – 15, osoitteessa Leinikkitie 22, Vantaa. Olemme osa Käsityölauantain ohjelmaa ja tapahtumassa on myös heijastinpaja ja Kierrätyskeskuksen järjestämää puuhaa.
– Lauantaina 29.9. olemme klo. 11-15 Dagny Bäckströmin säätiön vieraina Rakkaudesta käsityöhön -näyttelyssä. Näyttely on Tikkurilan kirjastossa osoitteessa Lummetie 4, Vantaa. Näyttely on avoinna 12.9. – 29.9. ja koko ohjelma löytyy Dagny Bäckströmin säätiön nettisivuilta: http://db-saatio.fi/ajankohtaista/
Korjaussarja-kollektiivin mobiili vaatehuoltoasema on matkustanut monenlaisilla kulkuvälineillä, mutta 15.7.2018 se pääsi ensimmäistä kertaa venekyydillä merimatkalle, kun saimme kutsun Saaristomuseo Pentalaan.
Outi, Kristiina ja mobiili Vaatehuoltoasema Pentalan laiturilla.
Helteinen sää loi Villa Rosengårdiin hikipajamaisen tunnelman, mutta onneksi vain ilmastollisesti! Päivä sujui kodinomaisessa ympäristössä kesäisen leppeästi työnäytöstä pitäen ja museovieraiden kanssa keskustellen. Kiitokset Espoon kaupunginmuseolle kutsusta! Vaatteiden vaaliminen ja vanhan korjaaminen tosiaan sopivat hyvin saaristoon, jossa ympäröivä meri on ohjannut asukkaat omavaraisuuteen.
Pieni korjaus vaatii usein suuren ryhtymisen puuskan. Nyt tuli korjattua tämäkin irronnut repun olkain.Vanhan lempipaidan ihmishahmo on saanut jatkaa elämäänsä tähtikuvioisen paidan miehustassa. Nyt paita sai vahvistukseksi kyynärpääpaikatkin.
Laitoimme esille ompelusettikokoelmamme, museossa kun oltiin.
Päivän päätteeksi pääsimme opastetulle kierrokselle Gurlin taloon. Gurli Nyholmin kerrotaan olleen monien sukupolvensa naisten tapaan innokas käsitöiden tekijä ja hänellä vaikuttaa ahkeruuden ja kätevyyden lisäksi olleen silmää myös ilolle ja kauneudelle. Talon sisustuksessa ja esineistössä näkyikin hienosti elämän kerrostuneisuus. Heti sisään astuessa kiinnitin huomioni tähän lankarullista valmistettuun oviverhoon. Paitsi että se kertoo Gurlin ompeluharrastuneisuudesta, esteettisestä silmästä ja arvostuksesta materiaalia kohtaan, on se osa myös laajempaa tarinaa.
Olin nimittäin juuri vähän aikaa aikaisemmin oppinut, että suomalainen puunjalostusteollisuus sai alkunsa lankarullateollisuudesta. Niin, että jos joskus käy mielessä, mitä merkitystä on käsityöllä ja vaatteilla, niin miettikääpä vaikka tätä! Lankarullateollisuudesta voi lukea lisää muun muassa Ylen artikkelista ja Pekka Ruuskasen väitöskirjasta (1992).
Kävin 28.10.2017 Jyväskylässä Suomen käsityön museossa edustamassa Korjaussarjakollektiivia pitämällä luennon ja pystyttämällä paikalle Vaatehuoltoaseman. Käsityön museossa vietettiin tuolloin Pukupäivä II:sta ja tapahtumassa oli Korjaussarjan lisäksi kansallispukuklinikka ja sashiko-työpaja. Tässä blogitekstissä on tiivistettynä pitämäni luennon vaatetuotanto-osuus, sekä linkkejä joista saa lisätietoa.
Vuonna 2013 muotiteollisuuden epäeettisyys tuli siihen pisteeseen, ettei kukaan voinut enää sulkea silmiään, kun Rana Plaza vaatetehdas Bangladeshissa romahti. Clean clothes -kampanjan nettisivustolta löytyy lisää tietoa katastrofin syistä ja muun muassa onnettomuudesta selvinneiden ihmisten haastatteluita.
Tässä yhdessä onnettomuudessa 1138 ihmistä kuoli ja yli 2600 loukkaantui, mutta minkä vuoksi? Muodin ja vaatteiden.
Mitä muoti sitten on? Ritva Koskennurmi-Sivonen määrittelee vuonna 2002 pitämässään luennossa Muoti muuttuu, mutta tuleeko se koskaan kauniimmaksi? että muoti tarkoittaa vähintään seuraavia kahta asiaa: se on (1) jatkuva sosiaalinen prosessi, jossa uudenlaisia tuotteita syntyy ja ihmiset käyttävät niitä, sekä (2) jonakin ajankohtana käytössä oleva muotoihanne, eli mikä on muodissa juuri sillä hetkellä.
Yle Areenassa on toistaiseksi kuunneltavissa Kalle Haatasen ohjelma Muoti Neuvostoliitossa, jossa Jukka Gronow luonnehtii muotia seuraavasti:
”Muodilla ei ole varsinaista tarkoitusta. Se vain on aina uutta ja aina liikkeessä. Se vaihtelee hieman salaperäisesti ja satunnaisesti ja samalla se totuttaa meidät muutokseen ja liikkeeseen. Muoti on hyvin harmiton tapa oppia, että mikään ei ole pysyvää.”
Muoti on siis perustaltaan harmiton ilmiö. Ongelma onkin siinä, että joillekin on erittäin kannattavaa yritystoimintaa teettää halvalla myytäviä vaatteita epäinhimillisissä oloissa. Tämä kehitys alkoi globalisaation myötä 1990-luvulla, kun syntyi halpa- ja pikamuoti. Kulminaatiopisteensä se saavutti 2013 Rana Plazassa ja seuraavana vuonna onnettomuuden vuosipäivänä järjestettiin ensimmäistä kertaa Fashion Revolution eli Vaatevallankumous. Tuolloin joukko Helsingin yliopiston käsityötieteen opiskelijoita järjesti Vaatehuoltoaseman ja Korjaussarjakollektiivi perustettiin. Anu Kaarina Hämäläinen kertoi kollektiivin periaatteista Elävä käsityöperintö -seminaarissa ja video on nähtävissä Elävän perinnön Youtube-kanavalla.
Sen jälkeen on selkeästi ollut havaittavissa muutosta muoti- ja tekstiiliteollisuudessa. Muun muassa lähituotanto on muodostunut osalle yrityksistä kilpailuvaltiksi ja tekstiili- ja muotiteollisuutta on palannut Suomeen. Siitä kertoo tämä Aamulehden artikkeli.
Toisaalta kaksi vuosikymmentä halpoja vaatteita on luonut kulutuskulttuurin, josta kaikki eivät ole valmiita luopumaan. Kiertotalous tarjoaa vastauksia tähän, kirjoittaa Kirsi Niinimäki ja Anniina Nurmi puolestaan ehdottaa ratkaisuksi Vaate palveluna -mallia. Niinimäen, Nurmen ja Suomen muoti ja tekstiili Ry:n Anna Kaisa Auvisen keskustelu aiheesta on kuunneltavissa Ympäristötiedon foorumin nettisivuilta.
Vaate palveluna tarkoittaa, että tuotteen sijasta ostatkin vain käyttöoikeuden eli vuokraat vaatteen. Jaoimme kesällä Korjaussarjan Facebook-sivulla BBC:n videon tanskalaisesta yrityksestä, joka vuokraa vauvojen ja lasten vaatteita. Jäin silloin miettimään, että olen kuullut idean aikaisemminkin – ja aivan oikein – jo vuonna 2010 Suomessa aloitti toimintansa vauvanvaatteiden vuokrauspalvelu Beibamboo. llmeisesti maailma ei silloin ollut vielä kypsä idealle, sillä verkkokaupan perusteella vuokrausmahdollisuutta ei ole enää olemassa. Olen sitä mieltä, että tässä olisi markkinarako olemassa. Mitäpä jos piakkoin äitiyspakkauksen vaihtoehtona olisi fyysisen pakkauksen tai rahan lisäksi vaatteiden vuokrausmahdollisuus?
Parsittuja neuleita Suomen käsityön museon perusnäyttelystä.
Suomen käsityön museon perusnäyttelystä löytyy muuten lukuisia esimerkkejä huolella, taidolla ja rakkaudella korjatuista vaatteista. Museoon on aina perjantaisin vapaa pääsy. Ehkäpä Käsityön museon avoimesta pajasta löytyy myös välineitä ja materiaaleja, joilla voit tarvittaessa korjata vaatteitasi?
Sashiko tarkoittaa käsin pisteltyjä etupistoja, joilla voi parsia ja paikata kauniisti. Sashiko sopii vahvoille sormille, sillä tämä kirjonta ei ole sievistelyä.
Sashikotilkkujen kirjontaa Tekstiilikulttuuriseuran pajassa. Kuva: Anu Kaarina Hämäläinen
Opastimme Kristiina Tergujeffin kanssa Tekstiilikulttuuriseuran jäsenillassa 27.2. paikkaamaan japanilaisessa hengessä. Tällä kertaa keskityttiin sashikopistoihin ja niistä muodostuvaan pintaan. Japanilaisesta säästäväisyydestä ja kestävyydestä syntynyt kauneus on omiaa innoittamaan vaatteiden korjaamiseen!
Tekstiilikulttuuriseuran pajassa paikattiin lempifarkkujen haaruksia ja pisteltiin tilkkuja kassinkylkeen. Lisää kuvia pajasta löytyy Instagramistamme. Meillä oli mukana kollektiivin Mobiili Vaatehuoltoasema, jossa kuljetamme sashikoonkin sopivia neuloja, tilkkuja ja kirjontalankoja.
Tiesittehän, että Tekstiilikulttuuriseura myöntänyt Korjaussarjakollektiiville stipendin vuonna 2014 juuri Vaatehuoltoasemien järjestämistä varten tehtäviin hankintoihin, kuten mainioon kärryymme ja ompelukoneeseen.
Tarvikkeita sashikolla paikkaamiseen
Koekirjontoja tehdessä havaitsimme, että sashikoa on parasta tehdä helmilangan tai ohuen virkkauslangan vahvuisella puuvillalangalla, jossa on hieman kierrettä. Kun tällaisella langalla kirjoo kiinnittäen paikan housujenpolveen, paikasta tulee vahva ja tukevan oloinen.
Sashikoa kauluspaidassa. Kulunutta paitaa paikataan vanhaa lakanaa ja sashikopistoja käyttäen. Kuva ja korjaus: Kristiina Tergujeff
Neulaksi kannattaa valita pitkä ja kestävä neula, esimerkiksi John James-merkin neulat on vääntymättömiksi mainittu. Parilla pajaan osallistuneella oli mukana ihka oikeita sashikoneuloja ja -lankaa, joka oli yllättävän pehmeää. Sashikolanka mukautuu kirjottavan tekstiilin pintaan.
Kun housuissa tai paidassa on reikä, ja sen haluaa korjata sashikopistoin, leikataan ensin sopivan kokoinen paikka. Paikka voi olla nurjalla tai peittopaikkana päällä. Jos haluaa paikan reunat piiloon, ne voi kääntää silittämällä ja kiinnittää paikan nuppineuloin. Tekstiililiiman tai silitettävän liimaharson käyttäminen on kätevää, silloin paikan voi jättää risareunaiseksikin. Kirjontalanka voi ajan saatossa kulua, mutta mikään ei estä ompelemasta paikkaa paikan päälle.
Kirjottaessa pitkiä linjoja jätetään nurjalle ja käännyttäessä lankalenkkejä jotka estävät kiristämisen. Sashikon kerroksellisuus kuuluu näkyä: pinta jää kosketeltavan kolmiulotteiseksi tikattujen kerrosten ja pistojen myötä. Sashiko sopii Alabama Chanin-tyyliin trikoolle ja kudotuille puuvilla- ja pellavakankaille. Hyvät perusohjeet löytyvät myös Seamwork-lehdestä. Inspiraatiota paikkauksiin voi etsiä myös Pinterestistämme.
Sashiko tavoittelee kestävyyttä
Sana sashiko tulee japanin verbistä sasu tai zasu, lävistää. Ommeltaessa neula lävistää monta kangaskerrosta. Sashikolla onkin tarkoitettu monen kangaskerroksen yhdistämistä käsin tikaten. Näin on korjattu vaatteita kestävämmäksi ja lämpimämmäksi. Sashikoa on pistelty niin vaatteisiin kuin kotoisiin tekstiileihin.
Sashiko kehittyi Japanin pohjoisosissa, missä tarvittiin hyvin lämpimiä ja kestäviä tekstiilejä. Kotioloissa saatettiin kasvattaa kuituhamppua vaatteisiin ja tekstiileihin, puuvilla oli kallista ja säännösteltyä. Pohjoisella Tohokun alueella kehittyivät myös boro-, eli rieputekstiilit, joihin saatettiin kerätä koko suvun ja monen sukupolven kankaat. Tekstiilit olivat arvokkaita, ja säästäväisyys välttämätön hyve.
Sashiko tarkoittaa käsintikattuja, kerroksellisia tekstiilejä. Tikkaukset tehdään pitkällä neulalla, kaksinkertaisella langalla kerrosten läpi. Sashikoa löytyy esimerkiksi meiji- ja edokausien palomiesten takeista: monta puuvillakerrosta tikattiin yhteen tiiviisti, ja takki kasteltiin liekkien ja kuumuuden kestämiseksi. Palomiesten takeissa saattoi olla koristeena myös tsutsugaki-estovärjäyttyjä kuvioita.
Suuri osa museoiden sashikotekstiileistä on peräsin 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Taideasiantuntija Cynthia Shaverin artikkelissa kuitenkin väitetään, että vaatteen kestävyyden tai korjaustarpeen kannalta ”tarpeetonta” sashikopistoa vuorikuvioilla näkyy eräässä 700-luvulla kootun Shoso-in-kokoelman papin kaavussa. Viimeistään edo-kaudella sashikolla alettiin muodostaa esteettisiä kuvioita tekstiilien pintaan. Sashiko laajeni kestävyyden tavoittelusta metaforisiin tai rituaalisiin pistoihin.
Sashikokirjontaa ajatellessa mieleen tulevat valkoiset pistot indigolla värjätyllä puuvillakankaalla: vaaleat, erottuvat kuviot tummalla pohjalla. Sashikoa ovat monet erilaiset kirjontatyylit. Moyozashi merkitsee etupistolinjoista muodostuvia kuvioita, kuviosashikoa. Hitomezashi-kuviot muodostuvat enemmän kansanperinteistä etupistokirjontaa muistuttavalla tavalla, kuten Saké Puppets-blogin esimerkissä.
Sashikotyylit ovat erilaisia Japanin eri alueilla. Shonaissa Yamagatan prefektuurissa on tehty kankaalle tiheästi asettuvia pistoja, kuten tässä sashikoasiantuntija Susan Briscoen kokoelmaan kuuluvassa liivissä.
Tsugarun koginzashi ja Nambun hishizashi kirjotaan lankoja laskien niin tiheään, että kuviot täyttävät kankaan pinnan. Hishizashi tunnetaan erityisesti timanttikuvioistaan. Molemmissa kuviot ovat geometrisen teräväkulmaisia, ja muistuttavat kansanomaista kirjontaa Suomesta.
Anu Kaarina Hämäläinen
Linkkejä ja lähteitä:
Shaver, Cynthia. ”Sashiko: A Stitchery Of Japan.” Textiles in Daily Life: Proceedings of the Third Biennial Symposium of the Textile Society of America, September 24–26, 1992 (Earleville, MD: Textile Society of America, Inc., 1993).
Takano, Hiromitsu. Japanese Quilting: Sashiko. Pavilion Books, 2015.
Korjaussarjalaiset kirjoittivat 2016 Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihde-lehdessä Tee itse-palstaa. Tässä ilmestyneet jutut listana. Julkaistut jutut aukeavat pdf-muodossa uuteen ikkunaan. Mukaan on linkitetty myös juttujen kylkiäisblogaukset.
Tuolin uusi elämä
Huonekalujen kunnostaminen ja uudelleen verhoilu kuuluu myös kestävään arkielämään. Toisinaan tavaroihin kiintyy niin, että niistä ei pääse eroon vuosikymmeniin. Ei vaikka niitä ei ehdi korjata, ja ne muuttuvat käyttökelvottomiksi, ja sitten hautatuvat varastoihin. Viime keväänä teimme kaivauksia eräässä varastossa ja pelastimme käyttöön kaksi solakkaa tuolia. Avaa Tuolin kunnostus-pdf tai avaa tuolin verhoilu-pdf ja blogipostaus aiheesta.
Pyörän keväthuolto
Huolla pyörä kevätkuntoon! Korjaussarja sai alkunsa tekstiileistä. Olemme kuitenkin toivoneet pystyvämme tarttumaan kaikenlaiseen korjattavaan huonekaluista menopeleihin, tässä puunataan pyörää. Älä säikähdä kuvatiedostojen puuttumista, asian ymmärtää ilmankin!
Kauan eläköön vaate!
Pikamuotia vai kestävää vaatekulttuuria? Miten tunnistaa laadukas vaate? Vaatevallankumouksen korvalla pohdimme laatua ja korjasimme rispaantuneita farkunlahkeita. Blogipostaus aiheesta täällä.
Tahranpoiston urbaanilegendat
Kuulemme Vaatehuoltoasemilla ja muissa tapaamisissa monenlaisia vinkkejä vaatteiden korjaamiseen ja huoltoon liittyen. Yksi hämmentävimmistä on maitokahvitahran poistaminen kanamunankeltuaisella! Tämän vinkin kertoi Annuli Perheentupa Suomen Kansantanssin Ystävien puvustolla, on kuulemma käytetty ja toimiva vinkki. Sitä piti päästä kokeilemaan, ja siinä samalla tuli testattua monta muutakin tahranpoiston urbaanilegendaa.
Kenkien huolto perinteisesti ja kokeellisesti
Miten valita hyvät ja kestävät kengät? Miten tehdään kenkähuolto perinteiseen malliin puhdistaen ja lankaten? Kenkien suojasuihkeet ovat myrkkyä, mitä käyttää niiden sijaan? Mitä tapahtuu, kun kengät kiillotetaan viskillä? Avaa MT:n kenkäjuttu tästä.
Vapaudu muotiorjuudesta, pukeudu kansallispukuun!
Kalevalanpäivän kunniaksi kirjoitimme kansallispuvusta, joka on pitkäikäinen ja kestävä juhlapuku. Mahtavan aiheen kunniaksi kävimme pitkäikäisimmässä ja parhaassa vaatelainaamossa, Suomalaisen Kansantanssin Ystävien puvustolla. Mukana vinkkejä kansallispuvun huoltoon ja kunnostamiseen. Avaa MT-jutun pdf tai kurkaa bloggaus.
Hihalaput hikeä vastaan
Ennen vanhaan taidettiin konstit vaatteiden iän pidentämiseksi. Hihalaput ovat yksi noista keinoista. Piirsimme kaavan Paula Maisniemen mainioin ohjein, voit tulostaa sen täältä.
Oletteko kuulleet kenkien kiillottamisesta viskin avulla? Herrasmies- ja viskisivuilla (kuten täällä) on intoiltu viskilankkaamisesta, ja juttu on vaikuttanut niin omalaatuiselta, että pitihän sitä kokeilla.
Kenkien kiillotus viskillä, viski- ja lankkikerrosten vuorottelua.
Ideana on, että alkoholijuoma kuivattaa lankin nopeasti, kun nahan pinnalle hierotaan viskiä ja kenkävoidetta. Lopuksi kengän pinta pyyhkäistään jääkylmällä vissyllä. Jääkylmä neste kovettaa pinnan ja vissyn hiilihapot vähentävät kitkaa, jolloin kiillotusteho voimistuu, väittää Viskiniekka-blogi.
Viskin ja vissyn lisäksi tarvitset pumpulilappuja, rikkinäisten sukkisten lahkeen ja kenkien väristä kenkälankkia. Alkuun voi pyyhkäistä pintalian kengistä pehmeällä rätillä tai kenkäharjalla, jos se on tarpeen.
Viskikiillotuksessa levitetään viskiin dipatulla vanulapulla ohuenohut lankkikerros. Alkoholia saa olla vanulapussa vain aavistus, ettei pintaan muodostu läikkiä nesteestä. Kun lankki on pyöritelty pintaan, sen pitäisi olla jo kuiva, jolloin uusi kerros viskilapulla ja lankilla voidaan levittää ilman odottelua. Lopuksi kenkä pyyhkäistään vissyllä ja kiillotetaan kevyesti sukkiksilla.
Kiillotuksen tarpeessa olevat kengät
Kokeilimme viskikiillotusta mustiin vintagekenkiin ja miesten ruskeisiin kävelykenkiin, joihin kumpiinkaan ei muodostunut peilikirkasta, katseita keräävää kiiltoa. Kuten Viskiniekkakin kertoo, alkoholin avulla kuivatetut ohuet kerrokset myös kestävät huonosti käyttöä. Lankattu, kuiva pinta kiillottuu joka tapauksessa sukkiksilla.
Ehkä tässä kokeilussa oli hieman hifistelyn makua? Emme tehneet vertailevaa tutkimusta, ehkä viskistä johtuen. Viski whiskey sourina kenkienhuollon ohessa, suositamme.
Huonekalujen kunnostaminen ja uudelleen verhoilu kuuluu myös kestävään arkielämään. Toisinaan tavaroihin kiintyy niin, että niistä ei pääse eroon vuosikymmeniin. Ei vaikka niitä ei ehdi korjata, ja ne muuttuvat käyttökelvottomiksi, ja sitten hautatuvat varastoihin. Viime keväänä teimme kaivauksia eräässä varastossa ja pelastimme käyttöön kaksi solakkaa tuolia.
Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteen Tee itse-palstalla toukokuussa julkaistiin tuolien kunnostuksesta kaksi juttua: Tuolin uusi elämä ja Uusi ilme tuolille, joista jälkimmäisessä on ohjeet yksinkertaisen verhoilun tekemiseen. Verhoiluun valittiin Marianne Valolan Naisten päivä-puuvillakangasta, koska miksipä ei.
Tuoli lakataan vesiohenteisella lakalla. Elina sivelee, Kari kuvaa.
Tämän jutun tuolit ovat isäni kotitalosta, todennäköisesti hankittu samoihin aikoihin kuin talokin on rakentunut heti sotien jälkeen. Minun hoteissani niihin on tullut lisää kolhuja ja kulumaa ja istuintyynyn päälle lisää kangasta.
Tuolit ovat todennäköisesti kotimaista tuotantoa, niitä näkyy jonkin verran kirppiksillä. Tyylin olemme ajoittaneet jonnekin 40- luvulle. Tätä vahvistivat istuinlevyn päälle viritetyt kankaat, joista alimmainen, se alkuperäinen, oli jonkinlaista jaquardia, jonka värit ja tyyli muistuttivat sotien jälkeisestä ajasta. Kätevä mummoni oli kiinnittänyt kulmapalat verhoilun päälle pysäyttämään pahimmat kulumat istuinlevyn etukulmista.
Mietittiin tätä juttua tehdessä taas tuunaamista, kunnostamista ja korjaamista. Näitä kyseisiä tuoleja ei ollut mahdollista entisöidä, sillä selluloosalakkaa ei enää saa kovin helposti (lue, edullisesti), ja ei myöskään ollut kiinnostusta verhoilla niitä ajanmukaisesti. Ei myöskään haluttu tuunata, mikä olisi voinut tarkoittaa huonekaluvahaa, petsiä tai muuta käytännössä lopullisesti kauniin puupinnan peittävää käsittelyä. Tavallinen vesiohenteinen huonekaluvaha näyttää näissä tuoleissa edelleen puun pinnan sellaisena kuin se on, vähän kärsineenä, kuultavana ja patinoituneenakin.
Hyvää Naisten päivää, joka päivä!
Alkuperäisen selluloosalakan kihnuttaminen irti oli kaikkein raskain ja aikaa vievin vaihe, ja suosittelisinkin, että lakanpoisto tehdään asiallisella maalinpoistogeelillä, joka ei naarmuta puuta altaan, eikä päästä ilmoille pölyä – siis sitä lakkaa, joka lentelee kuitenkin suoraan nenään.
Huolla pyörä kevätkuntoon! Korjaussarja sai alkunsa tekstiileistä. Olemme kuitenkin toivoneet pystyvämme tarttumaan kaikenlaiseen korjattavaan huonekaluista menopeleihin.
Nyt toive on totta. Uudessa MT:n Viikonvaihteessa neuvomme Elinan kanssa miten polkupyörä huolletaan kevätkuntoon!
Hups! Kesä yllätti kollektiivilaiset, ja juttukin jäi pävittämättä. Julkaistu MT-juttu on nyt tässä. Valitettavasti tiedoston kuvalinkit ovat vanhentuneet, ja näyttävät pelottavaa vaarakolmiota. Asia ei silti ole vanhentunut, siitä vaan pyöriä rassaamaan!
Korjaussarjakollektiivi 