Sashiko – Parsi ja paikkaa vaate japanilaisittain

Sashiko tarkoittaa käsin pisteltyjä etupistoja, joilla voi parsia ja paikata kauniisti. Sashiko sopii vahvoille sormille, sillä tämä kirjonta ei ole sievistelyä. 

 

DSC_6510 (2).JPG
Sashikotilkkujen kirjontaa Tekstiilikulttuuriseuran pajassa. Kuva: Anu Kaarina Hämäläinen

Opastimme Kristiina Tergujeffin kanssa Tekstiilikulttuuriseuran jäsenillassa 27.2. paikkaamaan japanilaisessa hengessä. Tällä kertaa keskityttiin sashikopistoihin ja niistä muodostuvaan pintaan. Japanilaisesta säästäväisyydestä ja kestävyydestä syntynyt kauneus on omiaa innoittamaan vaatteiden korjaamiseen!

Tekstiilikulttuuriseuran pajassa paikattiin lempifarkkujen haaruksia ja pisteltiin tilkkuja kassinkylkeen. Lisää kuvia pajasta löytyy Instagramistamme. Meillä oli mukana kollektiivin Mobiili Vaatehuoltoasema, jossa kuljetamme sashikoonkin sopivia neuloja, tilkkuja ja kirjontalankoja.

Tiesittehän, että Tekstiilikulttuuriseura myöntänyt Korjaussarjakollektiiville stipendin vuonna 2014 juuri Vaatehuoltoasemien järjestämistä varten tehtäviin hankintoihin, kuten mainioon kärryymme ja ompelukoneeseen.

Tarvikkeita sashikolla paikkaamiseen

Koekirjontoja tehdessä havaitsimme, että sashikoa on parasta tehdä helmilangan tai ohuen virkkauslangan vahvuisella puuvillalangalla, jossa on hieman kierrettä. Kun tällaisella langalla kirjoo kiinnittäen paikan housujenpolveen, paikasta tulee vahva ja tukevan oloinen.

dsc_1332
Sashikoa kauluspaidassa. Kulunutta paitaa paikataan vanhaa lakanaa ja sashikopistoja käyttäen. Kuva ja korjaus: Kristiina Tergujeff

Neulaksi kannattaa valita pitkä ja kestävä neula, esimerkiksi John James-merkin neulat on vääntymättömiksi mainittu. Parilla pajaan osallistuneella oli mukana ihka oikeita sashikoneuloja ja -lankaa, joka oli yllättävän pehmeää. Sashikolanka mukautuu kirjottavan tekstiilin pintaan.

Kun housuissa tai paidassa on reikä, ja sen haluaa korjata sashikopistoin, leikataan ensin sopivan kokoinen paikka. Paikka voi olla nurjalla tai peittopaikkana päällä. Jos haluaa paikan reunat piiloon, ne voi kääntää silittämällä ja kiinnittää paikan nuppineuloin. Tekstiililiiman tai silitettävän liimaharson käyttäminen on kätevää, silloin paikan voi jättää risareunaiseksikin. Kirjontalanka voi ajan saatossa kulua, mutta mikään ei estä ompelemasta paikkaa paikan päälle.

Kirjottaessa pitkiä linjoja jätetään nurjalle ja käännyttäessä lankalenkkejä jotka estävät kiristämisen. Sashikon kerroksellisuus kuuluu näkyä: pinta jää kosketeltavan kolmiulotteiseksi tikattujen kerrosten ja pistojen myötä. Sashiko sopii Alabama Chanin-tyyliin trikoolle ja kudotuille puuvilla- ja pellavakankaille. Hyvät perusohjeet löytyvät myös Seamwork-lehdestä. Inspiraatiota paikkauksiin voi etsiä myös Pinterestistämme.

 

Sashiko tavoittelee kestävyyttä

Sana sashiko tulee japanin verbistä sasu tai zasu, lävistää. Ommeltaessa neula lävistää monta kangaskerrosta. Sashikolla onkin tarkoitettu monen kangaskerroksen yhdistämistä käsin tikaten. Näin on korjattu vaatteita kestävämmäksi ja lämpimämmäksi. Sashikoa on pistelty niin vaatteisiin kuin kotoisiin tekstiileihin.

Sashiko kehittyi Japanin pohjoisosissa, missä tarvittiin hyvin lämpimiä ja kestäviä tekstiilejä. Kotioloissa saatettiin kasvattaa kuituhamppua vaatteisiin ja tekstiileihin, puuvilla oli kallista ja säännösteltyä. Pohjoisella Tohokun alueella kehittyivät myös boro-, eli rieputekstiilit, joihin saatettiin kerätä koko suvun ja monen sukupolven kankaat. Tekstiilit olivat arvokkaita, ja säästäväisyys välttämätön hyve.

2000-113-14
Sashikolla yhteen tikattuja kerroksia palomiehen takissa 1800-luvulta. Kuva: Philadelphia Museum of Art

Sashiko pistellään kerroksiin

Sashiko tarkoittaa käsintikattuja, kerroksellisia tekstiilejä. Tikkaukset tehdään pitkällä neulalla, kaksinkertaisella langalla kerrosten läpi. Sashikoa löytyy esimerkiksi meiji- ja edokausien palomiesten takeista: monta puuvillakerrosta tikattiin yhteen tiiviisti, ja takki kasteltiin liekkien ja kuumuuden kestämiseksi. Palomiesten takeissa saattoi olla koristeena myös tsutsugaki-estovärjäyttyjä kuvioita.

Suuri osa museoiden sashikotekstiileistä on peräsin 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Taideasiantuntija Cynthia Shaverin artikkelissa kuitenkin väitetään, että vaatteen kestävyyden tai korjaustarpeen kannalta ”tarpeetonta” sashikopistoa vuorikuvioilla näkyy eräässä 700-luvulla kootun Shoso-in-kokoelman papin kaavussa. Viimeistään edo-kaudella sashikolla alettiin muodostaa esteettisiä kuvioita tekstiilien pintaan. Sashiko laajeni kestävyyden tavoittelusta metaforisiin tai rituaalisiin pistoihin.

 

p1210024
Sashikoa seetri- ja timanttikuvioissa. Kuva: Susan Briscoen blogista Sashiko and Other Stitching

Sashikon monet tyylit

Sashikokirjontaa ajatellessa mieleen tulevat valkoiset pistot indigolla värjätyllä puuvillakankaalla: vaaleat, erottuvat kuviot tummalla pohjalla. Sashikoa ovat monet erilaiset kirjontatyylit. Moyozashi merkitsee etupistolinjoista muodostuvia kuvioita, kuviosashikoa. Hitomezashi-kuviot muodostuvat enemmän kansanperinteistä etupistokirjontaa muistuttavalla tavalla, kuten Saké Puppets-blogin esimerkissä.

Sashikotyylit ovat erilaisia Japanin eri alueilla. Shonaissa Yamagatan prefektuurissa on tehty kankaalle tiheästi asettuvia pistoja, kuten tässä sashikoasiantuntija Susan Briscoen kokoelmaan kuuluvassa liivissä.

Tsugarun koginzashi ja Nambun hishizashi kirjotaan lankoja laskien niin tiheään, että kuviot täyttävät kankaan pinnan. Hishizashi tunnetaan erityisesti timanttikuvioistaan. Molemmissa kuviot ovat geometrisen teräväkulmaisia, ja muistuttavat kansanomaista kirjontaa Suomesta.

 

Anu Kaarina Hämäläinen

Linkkejä ja lähteitä:

Shaver, Cynthia. ”Sashiko: A Stitchery Of Japan.” Textiles in Daily Life: Proceedings of the Third Biennial Symposium of the Textile Society of America, September 24–26, 1992 (Earleville, MD: Textile Society of America, Inc., 1993).

Takano, Hiromitsu. Japanese Quilting: Sashiko. Pavilion Books, 2015.

Video: Shonai sashiko in the Yamagata prefecture

Video, jossa japanilaisia sashiko-taitajia 

Miho Takeuchin neuvoja sashikon sudenkuoppiin

 

 

Mainokset

Korjaussarja Maaseudun Tulevaisuudessa

Korjaussarjalaiset kirjoittivat 2016 Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihde-lehdessä Tee itse-palstaa. Tässä ilmestyneet jutut listana. Julkaistut jutut aukeavat pdf-muodossa uuteen ikkunaan. Mukaan on linkitetty myös juttujen kylkiäisblogaukset.

Tuolin uusi elämä

Huonekalujen kunnostaminen ja uudelleen verhoilu kuuluu myös kestävään arkielämään.  Toisinaan tavaroihin kiintyy niin, että niistä ei pääse eroon vuosikymmeniin. Ei vaikka niitä ei ehdi korjata, ja ne muuttuvat käyttökelvottomiksi, ja sitten hautatuvat varastoihin. Viime keväänä teimme kaivauksia eräässä varastossa ja pelastimme käyttöön kaksi solakkaa tuolia. Avaa Tuolin kunnostus-pdf tai avaa tuolin verhoilu-pdf ja blogipostaus aiheesta.

Pyörän keväthuolto

Huolla pyörä kevätkuntoon! Korjaussarja sai alkunsa tekstiileistä. Olemme kuitenkin toivoneet pystyvämme tarttumaan kaikenlaiseen korjattavaan huonekaluista menopeleihin, tässä puunataan pyörää. Älä säikähdä kuvatiedostojen puuttumista, asian ymmärtää ilmankin!

Kauan eläköön vaate!

Pikamuotia vai kestävää vaatekulttuuria? Miten tunnistaa laadukas vaate? Vaatevallankumouksen korvalla pohdimme laatua ja korjasimme rispaantuneita farkunlahkeita. Blogipostaus aiheesta täällä.

Tahranpoiston urbaanilegendat

Kuulemme Vaatehuoltoasemilla ja muissa tapaamisissa monenlaisia vinkkejä vaatteiden korjaamiseen ja huoltoon liittyen. Yksi hämmentävimmistä on maitokahvitahran poistaminen kanamunankeltuaisella! Tämän vinkin kertoi Annuli Perheentupa Suomen Kansantanssin Ystävien puvustolla, on kuulemma käytetty ja toimiva vinkki. Sitä piti päästä kokeilemaan, ja siinä samalla tuli testattua monta muutakin tahranpoiston urbaanilegendaa.

Kenkien huolto perinteisesti ja kokeellisesti

Miten valita hyvät ja kestävät kengät? Miten tehdään kenkähuolto perinteiseen malliin puhdistaen ja lankaten? Kenkien suojasuihkeet ovat myrkkyä, mitä käyttää niiden sijaan? Mitä tapahtuu, kun kengät kiillotetaan viskillä? Avaa MT:n kenkäjuttu tästä.

Vapaudu muotiorjuudesta, pukeudu kansallispukuun!

Kalevalanpäivän kunniaksi kirjoitimme kansallispuvusta, joka on pitkäikäinen ja kestävä juhlapuku. Mahtavan aiheen kunniaksi kävimme pitkäikäisimmässä ja parhaassa vaatelainaamossa, Suomalaisen Kansantanssin Ystävien puvustolla. Mukana vinkkejä kansallispuvun huoltoon ja kunnostamiseen. Avaa MT-jutun pdf tai kurkaa bloggaus.

Hihalaput hikeä vastaan

Ennen vanhaan taidettiin konstit vaatteiden iän pidentämiseksi. Hihalaput ovat yksi noista keinoista. Piirsimme kaavan Paula Maisniemen mainioin ohjein, voit tulostaa sen täältä.

Farkkujen suosio kestää

Yleisimmät Vaatehuoltoasemilla paikattavista vaatteista ovat farkut. Niistä ratkeavat haarat ja kangas hiutuu polvista. Vuosi vuoden jälkeen siniset farkut ovat kuitenkin suositut. Pohdimme farkkujen suosiota ja farkkuteollisuuden ongelmia sekä paikkasimme naapurin farkut.

Näkyvää paikkausta

Paikkaamista japanilaisessa hengessä kintsukuroista ja boro-tekstiileistä intoillen. Paikkaus saa näkyä-pdf ja blogipostaus Mottainai!

Talvista vaatehuoltoa

Lumipesu ja tuuletus ovat edullisia ja toimivia vaatehuollon niksejä. Vaatehuolto sopii talvipäivään-pdf ja blogipostaus samassa aiheessa.

Parsi villasukat rakkaudella

Villasukan ristikkoparsinta MT:n jutussa, neulottu peittopaikka, silmukointi ja terittäminen blogissa.

Korjaussarjakollektiivi ja napin ompelu

Osaatko ommella napin? Tässä ensimmäinen MT:n juttu, jossa myös kollektiivin esittely.

Raakafarkuista ja farkkujen paikkaamisesta

Korjaussarjakollektiivin palsta Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteessa käsitteli farkkuja ja niiden hyvää hoitoa. Lehdessä paikattiin naapurin farkut kaksipuoleisen liimaliinan ja siksakin avulla. Pääset lukemaan artikkelin tästä. Totuttuun tapaan tarina jatkuu täällä ja kerromme farkkujen tuotannon ongelmakohdista.

Farkut ovat oiva esimerkki siitä, kuinka laadukkuus ja fyysinen kestävyys tekevät vaatteesta monikäyttöisen ja muotien myllerryksessä pintansa pitävän. Farkuissa näkyy ajan kuluminen ja käyttö selvästi: näiden vaatteiden kohdalla kuluneisuus on muotoutunut jopa niin tavoiteltavaksi asiaksi, että markkinoilla on 60-luvulta asti ollut keinotekoisesti kulutettuja farkkuja. Siihen asti jokaisen oli pitänyt aiheuttaa kulumat ja reiät itse. Farkkujen kivipesu keksittiin Hollywoodissa, jotta länkkärien karjapaimenet näyttivät uskottavammilta, ja sama logiikka lienee nykyajan kulutettujen farkkujen takana.

Kauhtunutta kapinaa

Farkkujen valinta on ollut joskus kapinallinen teko, sitten keino samastua ihmismassaan. Kuten Miller ja Woodward tutkimuksessaan Pohjois-Lontoon siirtolaisista ja farkuista esittävät: farkuista on tullut tavallisuuden univormu. Vaatevalinnasta ei voi enää päätellä mitä yhteiskuntaluokkaa vastaantulija edustaa, mutta hienoisia vihjeitä voi seurata.

FFN_Hadid_Kendall_Hotel_CHP_012616_51956239.0
Revityt farkut eivät ole kestävää muotia. Melkein-farkut, jotka sanovat: “Ette muuten arvaakaan, missä mä oon ollut.” Kuva: Fame Flynet

Hipsteri vaatii sileät, tummat raakafarkut. Hevari käyttää vain mustia farkkuja. Varakkaat voivat ostaa revityt farkut designerliikkeestä ja käyttää niitä yhden sesongin. Vaatelias farkkuihminen ostaa aina saman mallin ja kätevä korjaa omansa.

Oman kehon aikaansaamat muutokset ovat jälleen pinnalla. Muutama vuosi sitten raakafarkuista tuli kova sana farkkumaailmassa, ja mm. Levi’s sekä G-Star alkoivat valmistaa sellaisia underground-merkkien vanavedessä. Raakafarkkujen idea on pesemättömyys: ne tulevat tehtaalta pesemättöminä loimen värjäyksen, kankaankudonnan ja ompelun jälkeen. Kankaassa on siten kudonnassa tarvittua tärkkiä ja todennäköisesti siniseksi värjätty loimikin sisältää kemikaaleja, jolla synteettinen indigo on saatu tarttumaan. Tummien värien intensiteetti aikaansaadaan käyttämällä prosessissa raskasmetalleja.

Lisäksi farkkuja ommellaan lämpimissä ja kosteissa halpatuotantomaissa, joissa on tavanomaista on käyttää vähittäiskauppaan lähtevien vaatteiden biologiseen suojaamiseen jotain homeenestoainetta, kuten dimetyylifumaraattia (DMF), joka aiheuttaa allergisia reaktioita. Aine kiellettiin jo 2009 EU:n alueella, mutta siitä huolimatta sitä on löytynyt tarkastuksissa toisinaan. Pintakäsittelyaineet, kuten sileyttävä formaldehydi tai mainittu homeenestoaine lähtevät pesussa tai kahdessa. Sen sijaan teollisuuden käyttämät värjäykseen ja värinkestoon liittyvät kemikaalit on suunniteltu pysymään kankaassa, joten niitä myrkkyjä ei pesemällä saa irti.

fade of the day
Raakafarkuissa näkyvät käytön jäljet. Heddles: Fade of the Day. Farkut: Hans Company.

Ennen 70-lukua kaikki oli raakadenimiä, ja vaatteen ostajan piti itse saada niistä käytetyn näköiset. Farkkulegendat tuntevat monia tarinoita juuriharjalla ja hiekkapaperilla rapsuttamisesta.

Raakafarkkujen esikuvat, toisinaan mallitkin, ovat 1800-luvulta. Kuitenkin 1800-luvun farkkujen tapaan indigovärjätyt housut ovat harvinaisia. Emme väitä, että luonnonindigolla värjääminen olisi kemikaalivapaata sen kummemmin kuin mikään muukaan värjäys. Kasvivärjäyksessä käytetään puretteina ja pelkistäjinä metallisuoloja ja juuri indigokyyppiä keitellessä ovat tarpeen kumihanskat, silmä- ja hengityssuojaimet.

 

Puhtaaksi pestyt

Se, että tekstiili on parin pesun jälkeen sinulle turvallisempi, ei vie pois sitä vaaraa, johon väriä imevän, kosteutta sietävän ja helposti siliävän tekstiilin valmistaminen on vaateteollisuuden työntekijän altistanut. Värjäämiset saatetaan edelleen suorittaa tehdasklustereissa Kiinan esikaupunkialueilla, missä värjääjät tunnistaa sinisistä jaloista ja käsistä, ja värjäämön pesuvedet valuvat puhdistamattomana jokiin. Kärsineen näköiset farkut on todennäköisesti tehnyt prosessissa kärsinyt työntekijä. Kannattaa lukea Tappajafarkut.

Raakafarkut toivat harrastajien tietoisuuteen pesemättömyyden: ei sen, että vaate lähtee pesemättä tehtaalta, vaan sen, että farkkuja ei pestä puoleen vuoteen, jotta käyttäjän muodot piirtyvät niihin. Levi’s on lanseerannut vettä säästävän viimeistelyn, ja kehottaa myös käyttäjiä pesemään housujaan harvemmin. Ihan hyvä idea sinänsä, kunhan se ei sisällä lotraamista matonpesuaineilla ja kemiallisia pesulapalveluita. Pakastaminen tuntui olevan jonkin aikaa se juttu, mutta typeräähän se kuitenkin oli. Pakkaseen mahtuu paremmin pullaa ja mustikoita kuin sinne ei säilö farkkuja, joista hajut ja polvipussit eivät lähde pakkasessa. Lika haurastuttaa kuituja, joten pesu on sallittua vaatteen ollessa likainen farkuillekin. Kutistumista voi vähentää vetämällä kosteita farkkuja saumoista kiinni pitäen. Kuivaamisessa ei kannata kiirehtiä: farkut kuivatetaan lahkeista roikottamalla.

Nurmi-jeans-production6-lowres
Myös Nurmi-farkkuja on valmistettu Keiteleellä. Kuva: Vihreät vaatteet.

Jonkinlaisena reliktinä oikeasti kotimaisesta vaateteollisuudesta on sinnitellyt Keiteleellä M.A.S.I. Company, joka ei pidä meteliä itsestään, mutta on valmistanut farkkuja, joiden kankaisiin ei tehdä Suomen ulkopuolella viimeistyksiä eikä värjäyksiä.  Harmittavasti syksyn 2014 yt:t päättyivät M.A.S.I.n farkunompelijoiden osalta siihen, että farkkujen ompelu siirtyi Viroon, joka on tietysti vielä kaukoitää lähempänä.

Sopivien, eettisesti ja ekologisesti kestävien farkkujen metsästys on kohtalaisen hankalaa, mutta kannattaa metsästää myrkytöntä luomupuuvillaa ja tarkastaa tunnettujen reilun kaupan toimijoiden valikoimat. Farkkuostoksilla kannattaa jättää käsitellyt farkut kauppaan: viimeistykset ja kuluneen näköinen pinta kertovat käytetyistä kemikaaleista, pahimmillaan useissa maissa kielletystä hiekkapuhalluksesta. Farkuissa, kuten muissakin vaatteissa, pistävä haju on riittävä syy jättää ne ostamatta.

 

”Onhan niissä minun muotoni?”

Farkut ovat käyttäjilleen rakkaita, ja niistä ei hevillä luovuta. Epäilemme, että Nuuskamuikkunenkin käytti farmarihousuja.

”– Minä tarvitsisin ehkä uudet housut, sanoi Nuuskamuikkunen. Mutta ne eivät saa näyttää l i i a n uusilta. Minä viihdyn vain sellaisissa, joissa on minun muotoni.

– Aivan niin sanoi eukko, kiipesi tikapuille ja otti katosta housut.
– Sopisivatko nämä?
– Mutta nämä ovat niin kauhean puhtaat ja uudet, sanoi Nuuskamuikkunen surullisena. Eikö teillä ole vanhempia?”
(Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti.)

 

nuuskamuikkunen
Kuva: Muumilaakson marraskuu.

 

Marin korjaustarina meillä jo onkin: sinäkin voit tehdä sellaisen! Farkkuja voi paikata monella tapaa, ideoita löydät Pinterest-taulustamme Parsinta- ja paikkausideoita.

 

 

Helena Hämäläinen & Anu Kaarina Hämäläinen

Lähteitä:

Miller, D., & Woodward, S. (2012). Blue jeans: the art of the ordinary. University of California Press.

Marsh, G., Marsh, J., & Trynka, P. (2005). Denim: from cowboys to catwalks: a history of the world’s most legendary fabric. Aurum Press Limited.

Sullivan, J. (2007). Jeans: a cultural history of an American icon. Gotham.

Poutasuo, T. (2006) Farkkukirja. Minerva.

Hituri, E. (2012) Vaatteiden käsittelyn sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia. HAMK. Kestävän kehityksen koulutusohjelma. Opinnäytetyö.

http://www.greenpeace.org/eastasia/news/stories/toxics/2010/textile-pollution-xintang-gurao/