Sashiko tarkoittaa käsin pisteltyjä etupistoja, joilla voi parsia ja paikata kauniisti. Sashiko sopii vahvoille sormille, sillä tämä kirjonta ei ole sievistelyä.
Opastimme Kristiina Tergujeffin kanssa Tekstiilikulttuuriseuran jäsenillassa 27.2. paikkaamaan japanilaisessa hengessä. Tällä kertaa keskityttiin sashikopistoihin ja niistä muodostuvaan pintaan. Japanilaisesta säästäväisyydestä ja kestävyydestä syntynyt kauneus on omiaa innoittamaan vaatteiden korjaamiseen!
Tekstiilikulttuuriseuran pajassa paikattiin lempifarkkujen haaruksia ja pisteltiin tilkkuja kassinkylkeen. Lisää kuvia pajasta löytyy Instagramistamme. Meillä oli mukana kollektiivin Mobiili Vaatehuoltoasema, jossa kuljetamme sashikoonkin sopivia neuloja, tilkkuja ja kirjontalankoja.
Tiesittehän, että Tekstiilikulttuuriseura myöntänyt Korjaussarjakollektiiville stipendin vuonna 2014 juuri Vaatehuoltoasemien järjestämistä varten tehtäviin hankintoihin, kuten mainioon kärryymme ja ompelukoneeseen.
Tarvikkeita sashikolla paikkaamiseen
Koekirjontoja tehdessä havaitsimme, että sashikoa on parasta tehdä helmilangan tai ohuen virkkauslangan vahvuisella puuvillalangalla, jossa on hieman kierrettä. Kun tällaisella langalla kirjoo kiinnittäen paikan housujenpolveen, paikasta tulee vahva ja tukevan oloinen.
Neulaksi kannattaa valita pitkä ja kestävä neula, esimerkiksi John James-merkin neulat on vääntymättömiksi mainittu. Parilla pajaan osallistuneella oli mukana ihka oikeita sashikoneuloja ja -lankaa, joka oli yllättävän pehmeää. Sashikolanka mukautuu kirjottavan tekstiilin pintaan.
Kun housuissa tai paidassa on reikä, ja sen haluaa korjata sashikopistoin, leikataan ensin sopivan kokoinen paikka. Paikka voi olla nurjalla tai peittopaikkana päällä. Jos haluaa paikan reunat piiloon, ne voi kääntää silittämällä ja kiinnittää paikan nuppineuloin. Tekstiililiiman tai silitettävän liimaharson käyttäminen on kätevää, silloin paikan voi jättää risareunaiseksikin. Kirjontalanka voi ajan saatossa kulua, mutta mikään ei estä ompelemasta paikkaa paikan päälle.
Kirjottaessa pitkiä linjoja jätetään nurjalle ja käännyttäessä lankalenkkejä jotka estävät kiristämisen. Sashikon kerroksellisuus kuuluu näkyä: pinta jää kosketeltavan kolmiulotteiseksi tikattujen kerrosten ja pistojen myötä. Sashiko sopii Alabama Chanin-tyyliin trikoolle ja kudotuille puuvilla- ja pellavakankaille. Hyvät perusohjeet löytyvät myös Seamwork-lehdestä. Inspiraatiota paikkauksiin voi etsiä myös Pinterestistämme.
Sashiko tavoittelee kestävyyttä
Sana sashiko tulee japanin verbistä sasu tai zasu, lävistää. Ommeltaessa neula lävistää monta kangaskerrosta. Sashikolla onkin tarkoitettu monen kangaskerroksen yhdistämistä käsin tikaten. Näin on korjattu vaatteita kestävämmäksi ja lämpimämmäksi. Sashikoa on pistelty niin vaatteisiin kuin kotoisiin tekstiileihin.
Sashiko kehittyi Japanin pohjoisosissa, missä tarvittiin hyvin lämpimiä ja kestäviä tekstiilejä. Kotioloissa saatettiin kasvattaa kuituhamppua vaatteisiin ja tekstiileihin, puuvilla oli kallista ja säännösteltyä. Pohjoisella Tohokun alueella kehittyivät myös boro-, eli rieputekstiilit, joihin saatettiin kerätä koko suvun ja monen sukupolven kankaat. Tekstiilit olivat arvokkaita, ja säästäväisyys välttämätön hyve.
Sashiko pistellään kerroksiin
Sashiko tarkoittaa käsintikattuja, kerroksellisia tekstiilejä. Tikkaukset tehdään pitkällä neulalla, kaksinkertaisella langalla kerrosten läpi. Sashikoa löytyy esimerkiksi meiji- ja edokausien palomiesten takeista: monta puuvillakerrosta tikattiin yhteen tiiviisti, ja takki kasteltiin liekkien ja kuumuuden kestämiseksi. Palomiesten takeissa saattoi olla koristeena myös tsutsugaki-estovärjäyttyjä kuvioita.
Suuri osa museoiden sashikotekstiileistä on peräsin 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Taideasiantuntija Cynthia Shaverin artikkelissa kuitenkin väitetään, että vaatteen kestävyyden tai korjaustarpeen kannalta ”tarpeetonta” sashikopistoa vuorikuvioilla näkyy eräässä 700-luvulla kootun Shoso-in-kokoelman papin kaavussa. Viimeistään edo-kaudella sashikolla alettiin muodostaa esteettisiä kuvioita tekstiilien pintaan. Sashiko laajeni kestävyyden tavoittelusta metaforisiin tai rituaalisiin pistoihin.
Sashikon monet tyylit
Sashikokirjontaa ajatellessa mieleen tulevat valkoiset pistot indigolla värjätyllä puuvillakankaalla: vaaleat, erottuvat kuviot tummalla pohjalla. Sashikoa ovat monet erilaiset kirjontatyylit. Moyozashi merkitsee etupistolinjoista muodostuvia kuvioita, kuviosashikoa. Hitomezashi-kuviot muodostuvat enemmän kansanperinteistä etupistokirjontaa muistuttavalla tavalla, kuten Saké Puppets-blogin esimerkissä.
Sashikotyylit ovat erilaisia Japanin eri alueilla. Shonaissa Yamagatan prefektuurissa on tehty kankaalle tiheästi asettuvia pistoja, kuten tässä sashikoasiantuntija Susan Briscoen kokoelmaan kuuluvassa liivissä.
Tsugarun koginzashi ja Nambun hishizashi kirjotaan lankoja laskien niin tiheään, että kuviot täyttävät kankaan pinnan. Hishizashi tunnetaan erityisesti timanttikuvioistaan. Molemmissa kuviot ovat geometrisen teräväkulmaisia, ja muistuttavat kansanomaista kirjontaa Suomesta.
Anu Kaarina Hämäläinen
Linkkejä ja lähteitä:
Shaver, Cynthia. ”Sashiko: A Stitchery Of Japan.” Textiles in Daily Life: Proceedings of the Third Biennial Symposium of the Textile Society of America, September 24–26, 1992 (Earleville, MD: Textile Society of America, Inc., 1993).
Takano, Hiromitsu. Japanese Quilting: Sashiko. Pavilion Books, 2015.
Video: Shonai sashiko in the Yamagata prefecture
Video, jossa japanilaisia sashiko-taitajia
Miho Takeuchin neuvoja sashikon sudenkuoppiin
Korjaussarjakollektiivi 