Mitä vaatealalla tapahtuu juuri nyt

Kävin 28.10.2017 Jyväskylässä Suomen käsityön museossa edustamassa Korjaussarjakollektiivia pitämällä luennon ja pystyttämällä paikalle Vaatehuoltoaseman. Käsityön museossa vietettiin tuolloin Pukupäivä II:sta ja tapahtumassa oli Korjaussarjan lisäksi kansallispukuklinikka ja sashiko-työpaja. Tässä blogitekstissä on tiivistettynä pitämäni luennon vaatetuotanto-osuus, sekä linkkejä joista saa lisätietoa.

Vuonna 2013 muotiteollisuuden epäeettisyys tuli siihen pisteeseen, ettei kukaan voinut enää sulkea silmiään, kun Rana Plaza vaatetehdas Bangladeshissa  romahti. Clean clothes -kampanjan nettisivustolta löytyy lisää tietoa katastrofin syistä ja muun muassa onnettomuudesta selvinneiden ihmisten haastatteluita.

Tässä yhdessä onnettomuudessa 1138 ihmistä kuoli ja yli 2600 loukkaantui, mutta minkä vuoksi? Muodin ja vaatteiden.

Mitä muoti sitten on? Ritva Koskennurmi-Sivonen määrittelee vuonna 2002 pitämässään luennossa Muoti muuttuu, mutta tuleeko se koskaan kauniimmaksi?  että muoti tarkoittaa vähintään seuraavia kahta asiaa: se on (1) jatkuva sosiaalinen prosessi, jossa uudenlaisia tuotteita syntyy ja ihmiset käyttävät niitä, sekä (2) jonakin ajankohtana käytössä oleva muotoihanne, eli mikä on muodissa juuri sillä hetkellä.

Yle Areenassa on toistaiseksi kuunneltavissa Kalle Haatasen ohjelma Muoti Neuvostoliitossa, jossa Jukka Gronow luonnehtii muotia seuraavasti:

”Muodilla ei ole varsinaista tarkoitusta. Se vain on aina uutta ja aina liikkeessä. Se vaihtelee hieman salaperäisesti ja satunnaisesti ja samalla se totuttaa meidät muutokseen ja liikkeeseen. Muoti on hyvin harmiton tapa oppia, että mikään ei ole pysyvää.”

Muoti on siis perustaltaan harmiton ilmiö. Ongelma onkin siinä, että joillekin on erittäin kannattavaa yritystoimintaa teettää halvalla myytäviä vaatteita epäinhimillisissä oloissa. Tämä kehitys alkoi globalisaation myötä 1990-luvulla, kun syntyi halpa- ja pikamuoti. Kulminaatiopisteensä se saavutti 2013 Rana Plazassa ja seuraavana vuonna onnettomuuden vuosipäivänä järjestettiin ensimmäistä kertaa Fashion Revolution eli Vaatevallankumous.  Tuolloin joukko Helsingin yliopiston käsityötieteen opiskelijoita järjesti Vaatehuoltoaseman ja Korjaussarjakollektiivi perustettiin. Anu Kaarina Hämäläinen kertoi kollektiivin periaatteista Elävä käsityöperintö -seminaarissa ja video on nähtävissä Elävän perinnön Youtube-kanavalla.

Sen jälkeen on selkeästi ollut havaittavissa muutosta muoti- ja tekstiiliteollisuudessa. Muun muassa lähituotanto on muodostunut osalle yrityksistä kilpailuvaltiksi ja tekstiili- ja muotiteollisuutta on palannut Suomeen. Siitä kertoo tämä Aamulehden artikkeli.

Toisaalta kaksi vuosikymmentä halpoja vaatteita on luonut kulutuskulttuurin, josta kaikki eivät ole valmiita luopumaan. Kiertotalous tarjoaa vastauksia tähän, kirjoittaa Kirsi Niinimäki ja Anniina Nurmi puolestaan ehdottaa ratkaisuksi Vaate palveluna -mallia. Niinimäen, Nurmen ja Suomen muoti ja tekstiili Ry:n Anna Kaisa Auvisen keskustelu aiheesta on kuunneltavissa Ympäristötiedon foorumin nettisivuilta.

Vaate palveluna tarkoittaa, että tuotteen sijasta ostatkin vain käyttöoikeuden eli  vuokraat vaatteen. Jaoimme kesällä  Korjaussarjan Facebook-sivulla BBC:n videon tanskalaisesta yrityksestä, joka vuokraa vauvojen ja lasten vaatteita. Jäin silloin miettimään, että olen kuullut idean aikaisemminkin –  ja aivan oikein – jo vuonna 2010 Suomessa aloitti toimintansa vauvanvaatteiden vuokrauspalvelu Beibamboo. llmeisesti maailma ei silloin ollut vielä kypsä idealle, sillä verkkokaupan perusteella vuokrausmahdollisuutta ei ole enää olemassa. Olen sitä mieltä, että tässä olisi markkinarako olemassa. Mitäpä jos piakkoin äitiyspakkauksen vaihtoehtona olisi fyysisen pakkauksen tai rahan lisäksi vaatteiden vuokrausmahdollisuus?

IMG_20171028_174201
Parsittuja neuleita Suomen käsityön museon perusnäyttelystä.

Suomen käsityön museon perusnäyttelystä löytyy muuten lukuisia esimerkkejä huolella, taidolla ja rakkaudella korjatuista vaatteista. Museoon on aina perjantaisin vapaa pääsy. Ehkäpä Käsityön museon avoimesta pajasta löytyy myös välineitä ja materiaaleja, joilla voit tarvittaessa korjata vaatteitasi?

Helena Hämäläinen

Mainokset

Sashiko – Parsi ja paikkaa vaate japanilaisittain

Sashiko tarkoittaa käsin pisteltyjä etupistoja, joilla voi parsia ja paikata kauniisti. Sashiko sopii vahvoille sormille, sillä tämä kirjonta ei ole sievistelyä. 

 

DSC_6510 (2).JPG
Sashikotilkkujen kirjontaa Tekstiilikulttuuriseuran pajassa. Kuva: Anu Kaarina Hämäläinen

Opastimme Kristiina Tergujeffin kanssa Tekstiilikulttuuriseuran jäsenillassa 27.2. paikkaamaan japanilaisessa hengessä. Tällä kertaa keskityttiin sashikopistoihin ja niistä muodostuvaan pintaan. Japanilaisesta säästäväisyydestä ja kestävyydestä syntynyt kauneus on omiaa innoittamaan vaatteiden korjaamiseen!

Tekstiilikulttuuriseuran pajassa paikattiin lempifarkkujen haaruksia ja pisteltiin tilkkuja kassinkylkeen. Lisää kuvia pajasta löytyy Instagramistamme. Meillä oli mukana kollektiivin Mobiili Vaatehuoltoasema, jossa kuljetamme sashikoonkin sopivia neuloja, tilkkuja ja kirjontalankoja.

Tiesittehän, että Tekstiilikulttuuriseura myöntänyt Korjaussarjakollektiiville stipendin vuonna 2014 juuri Vaatehuoltoasemien järjestämistä varten tehtäviin hankintoihin, kuten mainioon kärryymme ja ompelukoneeseen.

Tarvikkeita sashikolla paikkaamiseen

Koekirjontoja tehdessä havaitsimme, että sashikoa on parasta tehdä helmilangan tai ohuen virkkauslangan vahvuisella puuvillalangalla, jossa on hieman kierrettä. Kun tällaisella langalla kirjoo kiinnittäen paikan housujenpolveen, paikasta tulee vahva ja tukevan oloinen.

dsc_1332
Sashikoa kauluspaidassa. Kulunutta paitaa paikataan vanhaa lakanaa ja sashikopistoja käyttäen. Kuva ja korjaus: Kristiina Tergujeff

Neulaksi kannattaa valita pitkä ja kestävä neula, esimerkiksi John James-merkin neulat on vääntymättömiksi mainittu. Parilla pajaan osallistuneella oli mukana ihka oikeita sashikoneuloja ja -lankaa, joka oli yllättävän pehmeää. Sashikolanka mukautuu kirjottavan tekstiilin pintaan.

Kun housuissa tai paidassa on reikä, ja sen haluaa korjata sashikopistoin, leikataan ensin sopivan kokoinen paikka. Paikka voi olla nurjalla tai peittopaikkana päällä. Jos haluaa paikan reunat piiloon, ne voi kääntää silittämällä ja kiinnittää paikan nuppineuloin. Tekstiililiiman tai silitettävän liimaharson käyttäminen on kätevää, silloin paikan voi jättää risareunaiseksikin. Kirjontalanka voi ajan saatossa kulua, mutta mikään ei estä ompelemasta paikkaa paikan päälle.

Kirjottaessa pitkiä linjoja jätetään nurjalle ja käännyttäessä lankalenkkejä jotka estävät kiristämisen. Sashikon kerroksellisuus kuuluu näkyä: pinta jää kosketeltavan kolmiulotteiseksi tikattujen kerrosten ja pistojen myötä. Sashiko sopii Alabama Chanin-tyyliin trikoolle ja kudotuille puuvilla- ja pellavakankaille. Hyvät perusohjeet löytyvät myös Seamwork-lehdestä. Inspiraatiota paikkauksiin voi etsiä myös Pinterestistämme.

 

Sashiko tavoittelee kestävyyttä

Sana sashiko tulee japanin verbistä sasu tai zasu, lävistää. Ommeltaessa neula lävistää monta kangaskerrosta. Sashikolla onkin tarkoitettu monen kangaskerroksen yhdistämistä käsin tikaten. Näin on korjattu vaatteita kestävämmäksi ja lämpimämmäksi. Sashikoa on pistelty niin vaatteisiin kuin kotoisiin tekstiileihin.

Sashiko kehittyi Japanin pohjoisosissa, missä tarvittiin hyvin lämpimiä ja kestäviä tekstiilejä. Kotioloissa saatettiin kasvattaa kuituhamppua vaatteisiin ja tekstiileihin, puuvilla oli kallista ja säännösteltyä. Pohjoisella Tohokun alueella kehittyivät myös boro-, eli rieputekstiilit, joihin saatettiin kerätä koko suvun ja monen sukupolven kankaat. Tekstiilit olivat arvokkaita, ja säästäväisyys välttämätön hyve.

2000-113-14
Sashikolla yhteen tikattuja kerroksia palomiehen takissa 1800-luvulta. Kuva: Philadelphia Museum of Art

Sashiko pistellään kerroksiin

Sashiko tarkoittaa käsintikattuja, kerroksellisia tekstiilejä. Tikkaukset tehdään pitkällä neulalla, kaksinkertaisella langalla kerrosten läpi. Sashikoa löytyy esimerkiksi meiji- ja edokausien palomiesten takeista: monta puuvillakerrosta tikattiin yhteen tiiviisti, ja takki kasteltiin liekkien ja kuumuuden kestämiseksi. Palomiesten takeissa saattoi olla koristeena myös tsutsugaki-estovärjäyttyjä kuvioita.

Suuri osa museoiden sashikotekstiileistä on peräsin 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Taideasiantuntija Cynthia Shaverin artikkelissa kuitenkin väitetään, että vaatteen kestävyyden tai korjaustarpeen kannalta ”tarpeetonta” sashikopistoa vuorikuvioilla näkyy eräässä 700-luvulla kootun Shoso-in-kokoelman papin kaavussa. Viimeistään edo-kaudella sashikolla alettiin muodostaa esteettisiä kuvioita tekstiilien pintaan. Sashiko laajeni kestävyyden tavoittelusta metaforisiin tai rituaalisiin pistoihin.

 

p1210024
Sashikoa seetri- ja timanttikuvioissa. Kuva: Susan Briscoen blogista Sashiko and Other Stitching

Sashikon monet tyylit

Sashikokirjontaa ajatellessa mieleen tulevat valkoiset pistot indigolla värjätyllä puuvillakankaalla: vaaleat, erottuvat kuviot tummalla pohjalla. Sashikoa ovat monet erilaiset kirjontatyylit. Moyozashi merkitsee etupistolinjoista muodostuvia kuvioita, kuviosashikoa. Hitomezashi-kuviot muodostuvat enemmän kansanperinteistä etupistokirjontaa muistuttavalla tavalla, kuten Saké Puppets-blogin esimerkissä.

Sashikotyylit ovat erilaisia Japanin eri alueilla. Shonaissa Yamagatan prefektuurissa on tehty kankaalle tiheästi asettuvia pistoja, kuten tässä sashikoasiantuntija Susan Briscoen kokoelmaan kuuluvassa liivissä.

Tsugarun koginzashi ja Nambun hishizashi kirjotaan lankoja laskien niin tiheään, että kuviot täyttävät kankaan pinnan. Hishizashi tunnetaan erityisesti timanttikuvioistaan. Molemmissa kuviot ovat geometrisen teräväkulmaisia, ja muistuttavat kansanomaista kirjontaa Suomesta.

 

Anu Kaarina Hämäläinen

Linkkejä ja lähteitä:

Shaver, Cynthia. ”Sashiko: A Stitchery Of Japan.” Textiles in Daily Life: Proceedings of the Third Biennial Symposium of the Textile Society of America, September 24–26, 1992 (Earleville, MD: Textile Society of America, Inc., 1993).

Takano, Hiromitsu. Japanese Quilting: Sashiko. Pavilion Books, 2015.

Video: Shonai sashiko in the Yamagata prefecture

Video, jossa japanilaisia sashiko-taitajia 

Miho Takeuchin neuvoja sashikon sudenkuoppiin

 

 

Korjaussarja Maaseudun Tulevaisuudessa

Korjaussarjalaiset kirjoittivat 2016 Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihde-lehdessä Tee itse-palstaa. Tässä ilmestyneet jutut listana. Julkaistut jutut aukeavat pdf-muodossa uuteen ikkunaan. Mukaan on linkitetty myös juttujen kylkiäisblogaukset.

Tuolin uusi elämä

Huonekalujen kunnostaminen ja uudelleen verhoilu kuuluu myös kestävään arkielämään.  Toisinaan tavaroihin kiintyy niin, että niistä ei pääse eroon vuosikymmeniin. Ei vaikka niitä ei ehdi korjata, ja ne muuttuvat käyttökelvottomiksi, ja sitten hautatuvat varastoihin. Viime keväänä teimme kaivauksia eräässä varastossa ja pelastimme käyttöön kaksi solakkaa tuolia. Avaa Tuolin kunnostus-pdf tai avaa tuolin verhoilu-pdf ja blogipostaus aiheesta.

Pyörän keväthuolto

Huolla pyörä kevätkuntoon! Korjaussarja sai alkunsa tekstiileistä. Olemme kuitenkin toivoneet pystyvämme tarttumaan kaikenlaiseen korjattavaan huonekaluista menopeleihin, tässä puunataan pyörää. Älä säikähdä kuvatiedostojen puuttumista, asian ymmärtää ilmankin!

Kauan eläköön vaate!

Pikamuotia vai kestävää vaatekulttuuria? Miten tunnistaa laadukas vaate? Vaatevallankumouksen korvalla pohdimme laatua ja korjasimme rispaantuneita farkunlahkeita. Blogipostaus aiheesta täällä.

Tahranpoiston urbaanilegendat

Kuulemme Vaatehuoltoasemilla ja muissa tapaamisissa monenlaisia vinkkejä vaatteiden korjaamiseen ja huoltoon liittyen. Yksi hämmentävimmistä on maitokahvitahran poistaminen kanamunankeltuaisella! Tämän vinkin kertoi Annuli Perheentupa Suomen Kansantanssin Ystävien puvustolla, on kuulemma käytetty ja toimiva vinkki. Sitä piti päästä kokeilemaan, ja siinä samalla tuli testattua monta muutakin tahranpoiston urbaanilegendaa.

Kenkien huolto perinteisesti ja kokeellisesti

Miten valita hyvät ja kestävät kengät? Miten tehdään kenkähuolto perinteiseen malliin puhdistaen ja lankaten? Kenkien suojasuihkeet ovat myrkkyä, mitä käyttää niiden sijaan? Mitä tapahtuu, kun kengät kiillotetaan viskillä? Avaa MT:n kenkäjuttu tästä.

Vapaudu muotiorjuudesta, pukeudu kansallispukuun!

Kalevalanpäivän kunniaksi kirjoitimme kansallispuvusta, joka on pitkäikäinen ja kestävä juhlapuku. Mahtavan aiheen kunniaksi kävimme pitkäikäisimmässä ja parhaassa vaatelainaamossa, Suomalaisen Kansantanssin Ystävien puvustolla. Mukana vinkkejä kansallispuvun huoltoon ja kunnostamiseen. Avaa MT-jutun pdf tai kurkaa bloggaus.

Hihalaput hikeä vastaan

Ennen vanhaan taidettiin konstit vaatteiden iän pidentämiseksi. Hihalaput ovat yksi noista keinoista. Piirsimme kaavan Paula Maisniemen mainioin ohjein, voit tulostaa sen täältä.

Farkkujen suosio kestää

Yleisimmät Vaatehuoltoasemilla paikattavista vaatteista ovat farkut. Niistä ratkeavat haarat ja kangas hiutuu polvista. Vuosi vuoden jälkeen siniset farkut ovat kuitenkin suositut. Pohdimme farkkujen suosiota ja farkkuteollisuuden ongelmia sekä paikkasimme naapurin farkut.

Näkyvää paikkausta

Paikkaamista japanilaisessa hengessä kintsukuroista ja boro-tekstiileistä intoillen. Paikkaus saa näkyä-pdf ja blogipostaus Mottainai!

Talvista vaatehuoltoa

Lumipesu ja tuuletus ovat edullisia ja toimivia vaatehuollon niksejä. Vaatehuolto sopii talvipäivään-pdf ja blogipostaus samassa aiheessa.

Parsi villasukat rakkaudella

Villasukan ristikkoparsinta MT:n jutussa, neulottu peittopaikka, silmukointi ja terittäminen blogissa.

Korjaussarjakollektiivi ja napin ompelu

Osaatko ommella napin? Tässä ensimmäinen MT:n juttu, jossa myös kollektiivin esittely.

Nahkakenkien kiillotus viskillä

Oletteko kuulleet kenkien kiillottamisesta viskin avulla? Herrasmies- ja viskisivuilla (kuten täällä) on intoiltu viskilankkaamisesta, ja juttu on vaikuttanut niin omalaatuiselta, että pitihän sitä kokeilla.

dsc_1065
Kenkien kiillotus viskillä, viski- ja lankkikerrosten vuorottelua.

Ideana on, että alkoholijuoma kuivattaa lankin nopeasti, kun nahan pinnalle hierotaan viskiä ja kenkävoidetta. Lopuksi kengän pinta pyyhkäistään jääkylmällä vissyllä. Jääkylmä neste kovettaa pinnan ja vissyn hiilihapot vähentävät kitkaa, jolloin kiillotusteho voimistuu, väittää Viskiniekka-blogi.

Viskin ja vissyn lisäksi tarvitset pumpulilappuja, rikkinäisten sukkisten lahkeen ja kenkien väristä kenkälankkia. Alkuun voi pyyhkäistä pintalian kengistä pehmeällä rätillä tai kenkäharjalla, jos se on tarpeen.

Viskikiillotuksessa levitetään viskiin dipatulla vanulapulla ohuenohut lankkikerros. Alkoholia saa olla vanulapussa vain aavistus, ettei pintaan muodostu läikkiä nesteestä. Kun lankki on pyöritelty pintaan, sen pitäisi olla jo kuiva, jolloin uusi kerros viskilapulla ja lankilla voidaan levittää ilman odottelua. Lopuksi kenkä pyyhkäistään vissyllä ja kiillotetaan kevyesti sukkiksilla.

dsc_1059
Kiillotuksen tarpeessa olevat kengät

Kokeilimme viskikiillotusta mustiin vintagekenkiin ja miesten ruskeisiin kävelykenkiin, joihin kumpiinkaan ei muodostunut peilikirkasta, katseita keräävää kiiltoa. Kuten Viskiniekkakin kertoo, alkoholin avulla kuivatetut ohuet kerrokset myös kestävät huonosti käyttöä. Lankattu, kuiva pinta kiillottuu joka tapauksessa sukkiksilla.

Ehkä tässä kokeilussa oli hieman hifistelyn makua? Emme tehneet vertailevaa tutkimusta, ehkä viskistä johtuen. Viski whiskey sourina kenkienhuollon ohessa, suositamme.

Anu Kaarina ja Elina

Tuolin kunnostaminen ja verhoilu – Nikkarointia ja Naisten päivää

Huonekalujen kunnostaminen ja uudelleen verhoilu kuuluu myös kestävään arkielämään.  Toisinaan tavaroihin kiintyy niin, että niistä ei pääse eroon vuosikymmeniin. Ei vaikka niitä ei ehdi korjata, ja ne muuttuvat käyttökelvottomiksi, ja sitten hautatuvat varastoihin. Viime keväänä teimme kaivauksia eräässä varastossa ja pelastimme käyttöön kaksi solakkaa tuolia.

Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteen Tee itse-palstalla toukokuussa julkaistiin tuolien kunnostuksesta kaksi juttua: Tuolin uusi elämä ja Uusi ilme tuolille, joista jälkimmäisessä on ohjeet yksinkertaisen verhoilun tekemiseen. Verhoiluun valittiin Marianne Valolan Naisten päivä-puuvillakangasta, koska miksipä ei.

dsc_1820b
Tuoli lakataan vesiohenteisella lakalla. Elina sivelee, Kari kuvaa.

Tämän jutun tuolit ovat isäni kotitalosta, todennäköisesti hankittu samoihin aikoihin kuin talokin on rakentunut heti sotien jälkeen. Minun hoteissani niihin on tullut lisää kolhuja ja kulumaa ja istuintyynyn päälle lisää kangasta.

Tuolit ovat todennäköisesti kotimaista tuotantoa, niitä näkyy jonkin verran kirppiksillä. Tyylin olemme ajoittaneet jonnekin 40- luvulle. Tätä vahvistivat istuinlevyn päälle viritetyt kankaat, joista alimmainen, se alkuperäinen, oli jonkinlaista jaquardia, jonka värit ja tyyli muistuttivat sotien jälkeisestä ajasta. Kätevä mummoni oli kiinnittänyt kulmapalat verhoilun päälle pysäyttämään pahimmat kulumat istuinlevyn etukulmista.

Mietittiin tätä juttua tehdessä taas tuunaamista, kunnostamista ja korjaamista. Näitä kyseisiä tuoleja ei ollut mahdollista entisöidä, sillä selluloosalakkaa ei enää saa kovin helposti (lue, edullisesti), ja ei myöskään ollut kiinnostusta verhoilla niitä ajanmukaisesti. Ei myöskään haluttu tuunata, mikä olisi voinut tarkoittaa huonekaluvahaa, petsiä tai muuta käytännössä lopullisesti kauniin puupinnan peittävää käsittelyä. Tavallinen vesiohenteinen huonekaluvaha näyttää näissä tuoleissa edelleen puun pinnan sellaisena kuin se on, vähän kärsineenä, kuultavana ja patinoituneenakin.

dsc_2066_bb
Hyvää Naisten päivää, joka päivä!

Alkuperäisen selluloosalakan kihnuttaminen irti oli kaikkein raskain ja aikaa vievin vaihe, ja suosittelisinkin, että lakanpoisto tehdään asiallisella maalinpoistogeelillä, joka ei naarmuta puuta altaan, eikä päästä ilmoille pölyä – siis sitä lakkaa, joka lentelee kuitenkin suoraan nenään.

 

Anu Kaarina Hämäläinen

Pyörän keväthuolto

Huolla pyörä kevätkuntoon! Korjaussarja sai alkunsa tekstiileistä. Olemme kuitenkin toivoneet pystyvämme tarttumaan kaikenlaiseen korjattavaan huonekaluista menopeleihin.

Nyt toive on totta. Uudessa MT:n Viikonvaihteessa neuvomme Elinan kanssa miten polkupyörä huolletaan kevätkuntoon!

Hups! Kesä yllätti kollektiivilaiset, ja juttukin jäi pävittämättä. Julkaistu MT-juttu on nyt tässä. Valitettavasti tiedoston kuvalinkit ovat vanhentuneet, ja näyttävät pelottavaa vaarakolmiota. Asia ei silti ole vanhentunut, siitä vaan pyöriä rassaamaan!

Make Do and Mend
’ Make Do and Mend IWM PST 14925 ©Imperial War Museum

Anu Kaarina Hämäläinen ja Elina Määttänen

Terveisiä Elävä käsityöperintö -seminaarista!

Taidon päivän aattona 13.4. järjestettiin Kansallismuseon auditoriossa Elävä Käsityöperintö -seminaari, jossa Korjaussarja oli mukana.

Anu Kaarina Hämäläinen kertoi  lyhyesti Korjaussarjan toiminnasta ja päämääristä  seminaarin ”Tulkintoja elävästä käsityöperinteestä” -osiossa

elava04

 

Mobiilin vaatehuoltoaseman äärellä käytiin jälleen lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja seminaarin taukojen aikana.

elava03

Suomen käsityön museo julkisti seminaarissa Vuoden käsityöläisen, joka on suutari ja kengänkorjaaja Juho Erving! Vuoden käsityöläinen on vuosittain jaettava aineeton tunnustus paitsi käsityöläiselle, myös hänen edustamalleen alalle, joten kaikki jalkine- ja korjausalan ihmiset voitte röyhistää rintaanne, olla oikein ylpeinä ja jatkaa samaan malliin!

elava01

 

Seminaarin powepoint-esitykset ovat nähtävillä seminaariohjelman sivuilla. http://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/toimeenpano-suomessa/elava-kasityoperinne

Esitykset löytyvät, kun klikkaa ohjelmassa olevia aiheita. Ennen pitkää sivulle pitäisi ilmestyä myös videotallenteet kaikista esityksistä. Seminaari oli osa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelun yleissopimuksen toimeenpanoa. Suomi on hyväksynyt sopimuksen vuonna 2013, ja nyt on meneillään keskustelu eri aloilla siitä, mitä aineeton kulttuuriperintö on, ja kuinka sitä vaalitaan. Osana prosessia alkuvuodesta on avattiin myös Elävän perinteen wikiluettelo, jonne kerätään esimerkkejä elävästä aineettomasta kulttuuriperinteestä.

Kalavelaisten naisten liiton hallituksen puheenjohtaja Ildikó Lehtinen kirjoitti seminaarin jälkeen, että elävänä säilyvän kulttuuriperinnön edellytys on yhteisöllisyys ja yhteiset päämäärät. Kiitos teille kaikille, jotka pidätte yhdessä meidän kanssa elävänä pitkiä nuukuuden ja kestävyyden, käsityön ja käsillä tekemisen perinteitä!

 

Helena Hämäläinen

Farkkujen lahkeiden korjaus ja tahranpoistoa

Kevään mittaan olemme kirjoittaneet Tee itse-palstalle erilaisia juttuja. Olemme koonneet asiantuntemustamme ja osaamistamme vaatteiden huoltamiseen ja korjaamiseen liittyen, ja tässä matkan varrella pari painetussa lehdessä julkaistua juttua on jäänyt blogistakin puuttumaan. Näin Vaatevallankumousviikon aluksi on hyvä palata perusasioiden äärelle: laatuun ja tahroihin.

”Pikamuoti on noidankehä, jonka muodostavat huonolaatuinen ja halpa tekstiili sekä ostamalla osallistuminen.” Aprilliperjantaina julkaistiin Kauan eläköön vaate! Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteen Tee itse-sarjassa. Juttu käsitteli laatua, pikamuotia ja kestävää pukeutumiskulttuuria 4000 merkissä. Ohjeosuudessa sovelletaan ripsinauhalla vahvistamista farkkujen lahkeiden korjaamiseen.

teerisuon lahkeita
Rispaantuneiden lahkeiden korjaamista Irja Teerisuon kirjassa Hoida oikein vaatteesi (1952).

 

Kuulemme Vaatehuoltoasemilla ja muissa tapaamisissa monenlaisia vinkkejä vaatteiden korjaamiseen ja huoltoon liittyen. Yksi hämmentävimmistä on maitokahvitahran poistaminen kanamunankeltuaisella! Sen kertoi Annuli Perheentupa Suomen Kansantanssin Ystävien puvustolla, on kuulemma käytetty ja toimiva vinkki. Sitä piti päästä kokeilemaan, ja siinä samalla tuli testattua monta muutakin tahranpoiston urbaanilegendaa. Juttu julkaistiin MT:n Viikonvaihteessa perjantaina 8. huhtikuuta. Tahranpoisto-ongelmissa kovin hyödyllisiä, joskin toisiaan joskus jopa sanasta sanaan toistavia listauksia löytyy Martoilta, Kyllä äiti tietää -blogista, Outi Pyyltä ja tietysti Ameriikan martalta, Martha Stewartilta.

Sappisaippuan mahti jäi pohdituttamaan, ja sen kemiallista vaikutusta olen yrittänyt haarukoida asiantuntijoilta siinä onnistumatta. Joka tapauksessa sappisaippua osuu lähimmäksi sellaista yleistahranpoistoainetta, jona monia myrkkypurkkeja mainostetaan. Esikäsittelyn aikana tulos on usein pelottava, kuten värinmuutos marjatahrassa, mutta saippua toimii pesun aikana yhteistyössä pesuveden ja -aineen kanssa, kenties samaan tapaan kuin teollisesti pesuaineisiin lisätyt kohdennetut entsyymit. Mene ja tiedä. Tahranpoistossa pelataan monesti pH:n vaihtelulla (sooda, etikka jne.), ja pH-temppu on pesupallokin, joka muuten korvaa pesuaineen näppärästi, ellei halua pesupähkinöiden kanssa puuhastella.

 

Tällä viikolla on luvassa postaus keskiviikkona 13.4. järjestetystä Elävä käsityöperinne! Kansallispuvuista leluhakkerointiin, johon osallistuimme kaikkine Mobiilivaatehuoltoaseman ihmeinemme, ja jossa tapasimme monia mielenkiintoisia ihmisiä.

Lisäksi järjestämme yhdessä Huili-lehden kanssa Vaatevallankumoustempauksen keskiviikkona 20.4. ja torstaina juhlimme kollektiivin kaksivuotispäivää ja uusia kollektiivin jäseniä perinteisellä Vaatevallankumouksellisella Vaatehuoltoasemalla Helsingin yliopiston Porthaniassa.

Tervetuloa tapaamisiin!

Logomme ja graafisen ilmeemme on muuten uudistanut graafikko Eeva Helle. Upeaa työtä, eikö!

Anu Kaarina Hämäläinen

 

 

Kenkien huolto kotikonstein

Korjaussarjakollektiivilaisten juttu päivän Maaseudun Tulevaisuudessa käsitteli hyviä kenkiä, kestäviä kenkävalintoja ja kenkähuoltoa. Jutun pääsee lukemaan pdf-muodossa tästä. Lupasimme testata kokeellisia kenkähuoltomenetelmiä. Tässä jutussa kokeilemme mehiläisvahalla, ja ensi viikolla viskillä.

banaani ja öljy
Huollettuja nahkakenkiä, aineksina on käytetty banaania ja ruokaöljyä. Kristiina Tergujeff ja Anu Kaarina Hämäläinen

Älä hengitä tätä

Kehotimme Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteessa suojaamaan kengät vedenkestoaineella, mutta hiukan tarkemmin asiaa tutkittuani ei tällaista suihketta voi suositella kenellekään. Niissä voi nimittäin olla fluorattuja yhdisteitä – muutamien muiden myrkkyjen lisäksi.

Ftalaattien ja muiden hormonihäiritsijöiden lisäksi vaatteissa ja kengissä esiintyy edelleen vaarallisiksi tunnustettuja kemikaaleja. Vettä, likaa, rasvaa hylkivissä pinnoitteissa tai palonestoaineissa tekstiileissä sekä elektroniikassa käytetään fluorattuja yhdisteitä eli perfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS). Nämä yhdisteet ovat varmasti olleet kovin käteviä, kun ne on keksitty ja otettu tekstiiliteollisuuden käyttöön, mutta niistä on – ainakin nimellisesti – luovuttu jo laajasti. Tästä huolimatta niitä löytyy esimerkiksi kengistä, kodintekstiileistä ja vettä hylkivistä ulkoiluvaatteista. Tavallisia ne ovat kenkiin suihkutettavissa vedenkestokemikaaleissa, joita valmistaja ystävällisesti kehottaa suihkuttamaan ulkotiloissa.

Fluoratut yhdisteet ovat vältettäviä siksi, että ne hajoavat hyvin hitaasti ympäristössä, ja kertyvät elimistössä veren proteiineihin, munuaisiin ja maksaan. Pesujen myötä voi huomata, että tekstiilien veden- ja lianhylkivyys häviää. Minnekäs muualle se katoaa kuin pesuveteen, jätteeseen ja sieltä luontoon. Ihminen saa isoimman osan fluoratuista yhdisteistä ravintonsa mukana, esimerkiksi kalasta. Tämä voisi kertoa myös siitä, että perfluoratut yhdisteet eivät jää jätevedenpuhdistamon haaviin.

varoitusmerkit
Kemikaalien varoitusmerkit. Näitä ei ole vaatteissa eikä kengissä. Kuva: Työterveyslaitos

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan nämä yhdisteet ”aiheuttavat merkittävän riskin ihmisen terveydelle ja kehitykselle”. Oppimis- ja käyttäytymishäiriöt, maksasairaudet sekä lisääntymiskyvyn heikkeneminen ovat vaikutuslistalla. Fluoratut yhdisteet heikentävät ihmisen puolustusjärjestelmää ja heikentävät rokotteidenkin tehoa. Lisäksi tanskalaistutkimuksen mukaan PFAS-kemikaaleilla on yhteys sperman laadun heikentymiseen.

Vuonna 2014 näitä yhdisteitä löytyi lasten kengistä, useista ns. ”hyvistä merkeistä”, kuten Ecco ja Kavat. Asiantuntijat sanovat, että ei syytä huoleen, ellei lapsi syö kenkiään. Kaikki pienten lasten vanhemmat voivat yhtyä tähän kun sanon, että kyllä syövät kenkiä siinä missä dvd:n kansia, puruleluja, ulkovaatteitaan…

 

Turvallisesti vedenkestäväksi

Mutta sovitaanko nyt, ettei niitä kenkiin sumutettavia vedenkestotuotteita enää osteta? Enää koskaan? Elämme kuitenkin sellaista vuodenaikaa, että kengät joutuvat koetukselle loskasta, vedestä ja kurasta. Suositut, pesunkestävät Kuomat ovat lasten talvikengät, joiden pinnassa on Nuva-käsittely (mikä se sitten lieneekään), joka ei enää kolmannen pesun jälkeen pidä vettä.

Internet ja jännät videot kertovat, että kenkien vedenkestokäsittelyn voi tehdä mehiläisvahalla. Kokeilin. Työvaiheita on kaksi: kenkien hankaaminen mehiläisvahapalalla pitkään ja hartaasti ja vahapinnan lämmittäminen hiustenkuivaajalla. Siinä se.

mehiläsivahakengät 1
Mehiläisvahakäsittely puhtaille kengille: 1. Hankaa kenkät kauttaaltaa mehiläisvahapalalla, kiinnitä erityistä huomiota kengän ja pohjan reunaan. Kenkien pintaan jää valkoista vahaa.
mehiläsivaha 2
2. Puhalla vaha sulaksi hiustenkuivaajalla, ei liian kuumalla. Valmis!

Kenkäparin käsittelyyn menee noin viisi minuuttia, ja näyttää siltä, että ainakin pintavettä ne hylkivät nyt tehokkaasti. Testattavaksi jäänee, kestävätkö ne lätäkössä hyppimistä. Mehiläisvahaa voi myös käyttää nahkakenkiin, joskaan kovin kuumalla ei kannata puhaltaa nahkakenkiään. Vahalla on myös sivuvaikutuksena himmeä, sameahko pinta, jota ei välttämättä haluta kiiltäviin kenkiin. Mehiläisvahaa voi käyttää kulahtaneisiin goretex-kenkiin siinä missä kanvastennareihinkin.

Vinkki: sama tekniikka toimii muuten vaikkapa eväsleipien kestokääreisiin. Mehiläisvahalla vedenkestäväksi hangattu kierrätyskangaspala tai nopeasti ommeltu pussi palvelee ekologisesti valveutunutta kansalaista, joka haluaa välttää muovia ja muita kertakäyttöisiä pakkausmateriaaleja.

Anu Kaarina Hämäläinen