Korjaussarja Maaseudun Tulevaisuudessa

Korjaussarjalaiset kirjoittivat 2016 Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihde-lehdessä Tee itse-palstaa. Tässä ilmestyneet jutut listana. Julkaistut jutut aukeavat pdf-muodossa uuteen ikkunaan. Mukaan on linkitetty myös juttujen kylkiäisblogaukset.

Tuolin uusi elämä

Huonekalujen kunnostaminen ja uudelleen verhoilu kuuluu myös kestävään arkielämään.  Toisinaan tavaroihin kiintyy niin, että niistä ei pääse eroon vuosikymmeniin. Ei vaikka niitä ei ehdi korjata, ja ne muuttuvat käyttökelvottomiksi, ja sitten hautatuvat varastoihin. Viime keväänä teimme kaivauksia eräässä varastossa ja pelastimme käyttöön kaksi solakkaa tuolia. Avaa Tuolin kunnostus-pdf tai avaa tuolin verhoilu-pdf ja blogipostaus aiheesta.

Pyörän keväthuolto

Huolla pyörä kevätkuntoon! Korjaussarja sai alkunsa tekstiileistä. Olemme kuitenkin toivoneet pystyvämme tarttumaan kaikenlaiseen korjattavaan huonekaluista menopeleihin, tässä puunataan pyörää. Älä säikähdä kuvatiedostojen puuttumista, asian ymmärtää ilmankin!

Kauan eläköön vaate!

Pikamuotia vai kestävää vaatekulttuuria? Miten tunnistaa laadukas vaate? Vaatevallankumouksen korvalla pohdimme laatua ja korjasimme rispaantuneita farkunlahkeita. Blogipostaus aiheesta täällä.

Tahranpoiston urbaanilegendat

Kuulemme Vaatehuoltoasemilla ja muissa tapaamisissa monenlaisia vinkkejä vaatteiden korjaamiseen ja huoltoon liittyen. Yksi hämmentävimmistä on maitokahvitahran poistaminen kanamunankeltuaisella! Tämän vinkin kertoi Annuli Perheentupa Suomen Kansantanssin Ystävien puvustolla, on kuulemma käytetty ja toimiva vinkki. Sitä piti päästä kokeilemaan, ja siinä samalla tuli testattua monta muutakin tahranpoiston urbaanilegendaa.

Kenkien huolto perinteisesti ja kokeellisesti

Miten valita hyvät ja kestävät kengät? Miten tehdään kenkähuolto perinteiseen malliin puhdistaen ja lankaten? Kenkien suojasuihkeet ovat myrkkyä, mitä käyttää niiden sijaan? Mitä tapahtuu, kun kengät kiillotetaan viskillä? Avaa MT:n kenkäjuttu tästä.

Vapaudu muotiorjuudesta, pukeudu kansallispukuun!

Kalevalanpäivän kunniaksi kirjoitimme kansallispuvusta, joka on pitkäikäinen ja kestävä juhlapuku. Mahtavan aiheen kunniaksi kävimme pitkäikäisimmässä ja parhaassa vaatelainaamossa, Suomalaisen Kansantanssin Ystävien puvustolla. Mukana vinkkejä kansallispuvun huoltoon ja kunnostamiseen. Avaa MT-jutun pdf tai kurkaa bloggaus.

Hihalaput hikeä vastaan

Ennen vanhaan taidettiin konstit vaatteiden iän pidentämiseksi. Hihalaput ovat yksi noista keinoista. Piirsimme kaavan Paula Maisniemen mainioin ohjein, voit tulostaa sen täältä.

Farkkujen suosio kestää

Yleisimmät Vaatehuoltoasemilla paikattavista vaatteista ovat farkut. Niistä ratkeavat haarat ja kangas hiutuu polvista. Vuosi vuoden jälkeen siniset farkut ovat kuitenkin suositut. Pohdimme farkkujen suosiota ja farkkuteollisuuden ongelmia sekä paikkasimme naapurin farkut.

Näkyvää paikkausta

Paikkaamista japanilaisessa hengessä kintsukuroista ja boro-tekstiileistä intoillen. Paikkaus saa näkyä-pdf ja blogipostaus Mottainai!

Talvista vaatehuoltoa

Lumipesu ja tuuletus ovat edullisia ja toimivia vaatehuollon niksejä. Vaatehuolto sopii talvipäivään-pdf ja blogipostaus samassa aiheessa.

Parsi villasukat rakkaudella

Villasukan ristikkoparsinta MT:n jutussa, neulottu peittopaikka, silmukointi ja terittäminen blogissa.

Korjaussarjakollektiivi ja napin ompelu

Osaatko ommella napin? Tässä ensimmäinen MT:n juttu, jossa myös kollektiivin esittely.

Mainokset

Farkkujen lahkeiden korjaus ja tahranpoistoa

Kevään mittaan olemme kirjoittaneet Tee itse-palstalle erilaisia juttuja. Olemme koonneet asiantuntemustamme ja osaamistamme vaatteiden huoltamiseen ja korjaamiseen liittyen, ja tässä matkan varrella pari painetussa lehdessä julkaistua juttua on jäänyt blogistakin puuttumaan. Näin Vaatevallankumousviikon aluksi on hyvä palata perusasioiden äärelle: laatuun ja tahroihin.

”Pikamuoti on noidankehä, jonka muodostavat huonolaatuinen ja halpa tekstiili sekä ostamalla osallistuminen.” Aprilliperjantaina julkaistiin Kauan eläköön vaate! Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteen Tee itse-sarjassa. Juttu käsitteli laatua, pikamuotia ja kestävää pukeutumiskulttuuria 4000 merkissä. Ohjeosuudessa sovelletaan ripsinauhalla vahvistamista farkkujen lahkeiden korjaamiseen.

teerisuon lahkeita
Rispaantuneiden lahkeiden korjaamista Irja Teerisuon kirjassa Hoida oikein vaatteesi (1952).

 

Kuulemme Vaatehuoltoasemilla ja muissa tapaamisissa monenlaisia vinkkejä vaatteiden korjaamiseen ja huoltoon liittyen. Yksi hämmentävimmistä on maitokahvitahran poistaminen kanamunankeltuaisella! Sen kertoi Annuli Perheentupa Suomen Kansantanssin Ystävien puvustolla, on kuulemma käytetty ja toimiva vinkki. Sitä piti päästä kokeilemaan, ja siinä samalla tuli testattua monta muutakin tahranpoiston urbaanilegendaa. Juttu julkaistiin MT:n Viikonvaihteessa perjantaina 8. huhtikuuta. Tahranpoisto-ongelmissa kovin hyödyllisiä, joskin toisiaan joskus jopa sanasta sanaan toistavia listauksia löytyy Martoilta, Kyllä äiti tietää -blogista, Outi Pyyltä ja tietysti Ameriikan martalta, Martha Stewartilta.

Sappisaippuan mahti jäi pohdituttamaan, ja sen kemiallista vaikutusta olen yrittänyt haarukoida asiantuntijoilta siinä onnistumatta. Joka tapauksessa sappisaippua osuu lähimmäksi sellaista yleistahranpoistoainetta, jona monia myrkkypurkkeja mainostetaan. Esikäsittelyn aikana tulos on usein pelottava, kuten värinmuutos marjatahrassa, mutta saippua toimii pesun aikana yhteistyössä pesuveden ja -aineen kanssa, kenties samaan tapaan kuin teollisesti pesuaineisiin lisätyt kohdennetut entsyymit. Mene ja tiedä. Tahranpoistossa pelataan monesti pH:n vaihtelulla (sooda, etikka jne.), ja pH-temppu on pesupallokin, joka muuten korvaa pesuaineen näppärästi, ellei halua pesupähkinöiden kanssa puuhastella.

 

Tällä viikolla on luvassa postaus keskiviikkona 13.4. järjestetystä Elävä käsityöperinne! Kansallispuvuista leluhakkerointiin, johon osallistuimme kaikkine Mobiilivaatehuoltoaseman ihmeinemme, ja jossa tapasimme monia mielenkiintoisia ihmisiä.

Lisäksi järjestämme yhdessä Huili-lehden kanssa Vaatevallankumoustempauksen keskiviikkona 20.4. ja torstaina juhlimme kollektiivin kaksivuotispäivää ja uusia kollektiivin jäseniä perinteisellä Vaatevallankumouksellisella Vaatehuoltoasemalla Helsingin yliopiston Porthaniassa.

Tervetuloa tapaamisiin!

Logomme ja graafisen ilmeemme on muuten uudistanut graafikko Eeva Helle. Upeaa työtä, eikö!

Anu Kaarina Hämäläinen

 

 

Talvista vaatehuoltoa – Lumipesu ja tuuletus

Kirjoitimme perjantaina 22.1.2016 Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteeseen siitä, miten voi vältellä vaatteen pesua. Jutun kuvauksissa tuuletimme sankassa lumipyryssä villaiset paidat, -huivit, -sukat, -sisutustekstiilit, kansallispuvun hameet ja itsemme. Anopin upea ryijykin sai lumipesun. Juttu on luettavissa pdf-muodossa tästä. Oli taas täysin toivotonta mahduttaa kaikki tuuletus ja lumipesuvinkkimme yhteen artikkeliin, joten jatkamme tästä ajankohtaisesta aiheesta.

Hyvistä aikeista ja eettisistä ostoksista ei ole hyötyä, jos tylsänä pidetty huolto-osio vaatteen käyttöketjusta ei pelaa. Viitseliäs vaatehuolto on jokapäiväinen teko kestävämmän pukeutumiskulttuurin puolesta: pesuvälien pidentäminen säästää energiaa, vettä ja vähentää kemikaalien käyttöä. Pesun karttaminen säästää myös vaatetta ja varojasi. Mikä parasta, näin voit pienentää vaatteen ekologista jalanjälkeä omilla taidoillasi ja arkisilla valinnoillasi. Vaatehuolto on rutiineja, ja siihen kuuluu esimerkiksi se, mitä vaatteelle tehdään kun se riisutaan.

 

Lumipesu

Luminen tammikuu on muuten tehnyt talvisesta vaatehuollosta supertrendikästä: #lumipesu – hommissa olivat ainakin YLE ja Taito Keski-Pohjanmaa ja Soja Murto, joka levitti 20 000 euron arvoiset kansallispuvut lumelle. Lisäksi göteborgilainen Arhan – mattofirma opettaa, miten arvokkaat itämaiset matot voidaan puhdistaa lumella.

helena lumipesee
Villatekstien tuueltusta ja lumipesua. Kuvat: Anu Kaarina Hämäläinen

Puhtaalla lumella peseminen sopii kaikenlaisille villatekstiileille takeista sukkiin. Se poistaa tunkkaisen hajun ja pölyn tekstiileistä. Lumessa pyörittelyn lisäksi työvälineenä voi olla vaateharja. Lumipesu on hidasta, sillä siihen kuuluu vaatteen jäähdyttäminen ulkoilmassa ennen pesua ja kuivattaminen sisällä sen jälkeen. MT:n artikkelissa neuvomaamme lumipesuohjetta voi soveltaa vaatteillekin, kunhan harjaa lumen hyvin pois lopuksi kansallispuvun lumipesun oppeja noudattaen. Soja Murto on tehnyt aiheesta videoitakin.

Jos innostut oikein kunnolla, niin tämä panda näyttää kokovartalopesun mallia.

Huomio antiikkiryijyjen ja muiden arvotekstiilien omistajat: konservointikeskus ei suosittele lumipesua, vaan antaa täällä vinkkejä hellävaraisempaan kohteluun.

 

Talviauringon tehoa

Aurinkoisempina talvipäivinä voi lumihankea hyödyntää myös pyykin valkaisuun. Entisaikain kodeissa kevättalvella pestiin valkopyykkiä eli lakanoita, ja levitettiin käytössä kellastuneet valkoiset hangelle. Tehovoima voi olla uv-säteilyssä, jota lumi vielä tehostaa heijastamalla. Uv-säteily pilkkoo tahroja ja vaalentaa tekstiilejä, sillä se saa elektronit pomppimaan värimolekyyleissä, jolloin ne hapettuvat ja vaalenevat. Kuitenkaan uv-säteilyä ei pitäisi Suomessa talvisaikaan olla juuri nimeksikään, joten sen tehokkuudesta talvivalkaisussa ei voi olla varma. Vaikuttamassa voi olla muitakin tekijöitä.

Lakanoiden lisäksi aurinko huoltaa myös muita tekstiilejä, kuten vaaleita vaatteita, joissa on pesusta huolimatta kummittelevia tahroja. Haisevat urheilutekstiilit ja kestovaipat hyötyvät myös uv-valosta, sillä säteily tappaa bakteereja ja valkaisee tahroja. Kohtuus on hyvästä tässäkin hommassa, sillä uv-säteily valkaisee tahrojen lisäksi tietysti koko kangasta, ellei väreillä ole hyvää ultraviolettisäteilyn kestoa. Pidemmän päälle aurinko myös haurastuttaa ja kellastuttaa puuvillaa.

Auringossa tuulettaminen ei koskaan sovi villaisille tai silkkisille vaatteille, sillä uv-säteily polttaa ja kellastaa ne hyvin nopeasti. Sen sijaan pilvinen talvisää on niille oikein hyvä.

 

Otsonia pintaan

Tuuletuksen tehokkuus on hieman kosteassa ilmassa, jossa on happea ja otsonia. Pakkasella tuuletettu vaate tuoksuu raikkaalta siksikin, että kylmyys hidastaa vaatteessa olevien mikrobien toimintaa. Tuuletus ja vaatehuolto ennaltaehkäisevät tekstiilituholaisia, mutta eivät poista ongelmaa. Koin toukkiin ja turkiskuoriaisiin tepsii vasta tuntikausien saunottaminen tai viikon pakastaminen. Hyönteisongelman ennaltaehkäisemiseksi kannattaa kirppikseltä hankitut riskaabelit tekstiilit pakastaa ennen käyttöönottoa.

tuuletus
Tuuleta, hyvä ihminen. Irja Terrisuon neuvoja tuuletukseen. Kuva: Teerisuo, 1953.

Raikas tuoksu tekstiiliin tarttuu hapesta ja otsonista. Kummallakin on puhdistavia ominaisuuksia. Otsonilla desinfioidaan käytettyjä autoja ja juomavettäkin, miksei siis kotioloissa tekstiiliäkin! Voit yrittää huijata pesusta huolimatta löyhkäävää treenipaitaa tuulettamalla: hajumolekyylien sijaan siihen voi kiinnittyä happi- ja otsonimolekyylejä.

Ja mitä tehdä vaatteille, kun ne illalla riisuu? Tarkista, tarvitsevatko vaatteet pesua tai tahranpoistoa ,sillä vaatteiden säilyttäminen likaisena pahentaa tilannetta. Jos vaatteissa ei ole näkyviä tahroja, eikä niitä ole puettu aivan ihoa vasten, riittää puhdistamiseen Irja Teerisuon vinkki: ripusta vaatteet henkarille, harjaa ne ja tuuleta avoimen ikkunan edessä. Kosteus rentouttaa tekstiilin kuidut, jolloin villaiset, puuvillaiset ja viskoosiset vaatteet siliävät ihan itsekseen. Tekokuituisia vaatteita tuuletus ei suorista kovin hyvin, mutta nekin hyötyvät tästä muuten. 

 

 

Lähteitä:

Tiede: Ulkona kuivattu pyykki tuoksuu raikkaalta

Tiede: Puhdistaako aurinko pyykin?

Yle: Aurinko tekee liasta näkymättömän

Teerisuo, Irja. Hoida vaatteesi oikein. Helsingin käsityönopettajaopiston julkaisuja, n:o 3. 1953.

Olemme tulevaisuudessa…

… nimittäin Maaseudun Tulevaisuudessa! Korjaussarjakollektiivin jäsenet kirjoittavat uudistuneen Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteen Tee itse – osioon. Näin alkuun teemme viikottain ilmestyvää juttusarjaa, jossa annamme vinkkejä kestävään vaatehuoltoon ja korjaamiseen.

helenan nappi
Esimerkillisesti ommeltu luunappi Kuva: Helena Hämäläinen

Ensimmäisessä jutussa esitellään ajatuksia Korjaussarjan takana, listataan käsityön kansalaistaidot ja ommellaan nappi kuvallisen ohjeen kera. Juttu on luettavissa pdf-muodossa tästä: Viikonvaihde sivu8 (Maaseudun Tulevaisuus, Viikonvaihde 8.1.2016).

Viikonvaihde kansi-page-001
Maaseudun Tulevaisuus, Viikonvaihde 8.1.2016. Kansi: Kari Salonen

Perjantaista 15.1. alkaen julkaisemme myös täällä blogissa Viikonvaihteessa julkaistuihin artikkeleihin liittyvää lisämateriaalia, ohjeita ja vinkkejä. Ensi perjantaina on luvassa rakkauden hehkua erästä hyvin tuttua, pehmeää ja kätevää vaatekappaletta kohtaan…

Pistele kiinni tähän

Paljon puhutaan siitä, kuinka käsityö on yhteisöllistä ja tekee meille hyvää. On hyvä tehdä käsityötä ja asioita käsillä, siitä aivotkin tykkäävät. Samaan aikaan arjen vaatteesta on kadonnut käsityö. Tilalle on tullut jotain mystillistä: vaate tehdään jossain kaukana tehtaassa, sitä kutsutaan ”rätiksi” ja tyydytään sen huonoon laatuun valmistusolosuhteista pesunkestoon. Voi kysyä, onko käsityö tuonut hyvinvointia näiden vaatteiden valmistajille? Entä edes käyttäjille?

Toimin Korjaussarjakollektiivissa, koska ajattelen, että muutamilla konkreettisilla taidoilla, kuten napin ompelu ja paikkaaminen, voi tuottaa hyvinvointia itselleen ja muille. Yritämme liputtaa käsityön jokamiestaitojen puolesta: supertaitava ei tarvitse olla, mutta jos edes pärjää niin, että pystyy olemaan vastuullinen käyttäjä kuluttamisen sijaan. Olen yrittänyt muutaman vuoden olla huolellinen ja harkitseva niiden vaatteiden kanssa, joita minulla on ja joita hankin.  Tavoittelen sellaista yleisasua tai runkopukua, kuten hyvä pikkumusta tai univormu, joka muuntautuu moneen ja kestää aikaa. Tällainen kestovaate voi olla vaikka kansallispuku.

ppparsinta
”Neli- tai useampiniitisten kankaiden parsinta lasketaan taideparsintaan, – ja se on teille aivan liian vaikeata.” Eva Somersalo: Tyttöjen käsityökirja, 1920. Totta se on edelleen.

Viime vuonna ostin kansallispukuhulluuksissani näkemättä Peräpohjolan puvun, jonka hameessa tiesin olevan reiän. Tilasin langat parsintaan silloiselta Vuorelmalta ja aloitin. Yllättäen reikiä oli useita. Sitä parsimista kesti sitten kuukausia. Työ oli aivan liian pitkäkestoista ollakseen järkevää. Lopulta pistelin aivan sattumanvaraisesti sinne tänne ja toivoin, että kukaan ei katso tätä läheltä.

Kuitenkin on kuin jokaisella pistolla olisin kiinnittynyt tiukemmin kiinni siihen vaatteeseen. Eikä se tietysti ollut mikä vaan vaate: se päällä olen kotoisin jostakin, se päällä edustan omaa kotiseutua, mutta myös sitä aikaa, kun vaatteet olivat arvokkaita, merkityksellisiä ja liian kalliita tyrittäviksi. Parsimalla otin haltuun perinteen, en ehkä niin taitavasti, mutta ihan omannäköisesti.

 

korjaussarjaa kansallispuvun hameissa
Korjaussarjalaisia kansallispuvun hameissa Suursitseillä: Anu Kaarina ja Helena

Keväällä hame oli valmis. Puin sen Suursitseille Senaatintorille, se päällä istuin Suurprotestilla keskellä Unioninkatua ja ulkoilutin sitä Seurasaaressa Kansallispuvun tuuletuspäivänä. Puen sen luennoille, juhliin, kumisaappaiden kanssa. Kun puen sen, huomaan, että se herättää muissakin ihmisissä muistoja ja tunteita. Rakastan sitä. En luovu siitä koskaan.

 

Olen Anu Kaarina. Olen julkiparsija ja kansallispuvun sekakäyttäjä. Harrastan juuriasioita kansanpuvuista ja tomaatinkasvatuksesta leivän leivontaan. Opiskelen käsityötiedettä, museologiaa ja kansatiedettä. Korjaussarjakollektiivissa tykkään kuunnella muiden vinkkejä, muistoja omituisia korjaussanoja, kuten että sukka ”hiulii”.

 

Mä <3 mun farkut

marinfarkutTykkään käyttää farkkuja, mutta en ostaa niitä. Sovittaminen on ärsyttävää ja käy itsetunnon päälle, kun löytääkseen yhdet sopivat on kokeiltava kahdetkymmenet epäsopivat. Menen farkkuostoksille vasta, kun on ihan pakko. Nämä farkut ostin kaksi vuotta sitten kirpputorilta. Olin miettinyt, että pian on farkkuostospiinan aika, ja haussa oli mustat pillifarkut. Nämä sattuivat pikaisella itsepalvelukirppiksen läpijuoksulla silmään. Malli, koko ja kolmen euron hinta vaikuttivat lupaavilta. Farkut näyttivät vieläpä melko uusilta. Kuitenkin jäin hetkeksi miettimään, pitäisikö sovittaa… Kunnes huomasin hyllyn reunassa lapun “kaikki -50%”. Niinpä 1,50€ hinnalla farkut lähtivät mukaan, sovittamatta.

En suosittele näin holtitonta ostoskäyttäytymistä kenellekään, mutta minua onni potkaisi ja farkut istuivat täydellisesti. En ollut uskoa tuuriani. Sovittelurumbalta säästyminen vastaa suunnilleen lottovoittoa. Ehkä kohtalo tarkoitti meidät yhteen? Siitä lähtien nämä ovat olleet lempifarkkuni ja ahkerassa käytössä. Kävin kysymässä tätä merkkiä myyvästä liikkeestä, vieläkö mallia valmistetaan, mutta se on lopetettu. Uutena en siis enää tällaisia saa. Siksi olen päättänyt huoltaa ja korjata näitä niin kauan kuin mahdollista.

marinfarkut2Ensinnäkin pesen näitä todella harvoin. Itse asiassa tykkään farkuista eniten, kun ne eivät ole ihan pesunjäykät. Toisekseen korjaan ja paikkaan. Farkkuni kuluvat ensin haaroista, ja olen paikannut kohtaa jo monta kertaa. Farkkujen paikkaus on varmasti tavallisin korjaustyö myös Vaatehuoltoasemilla. Farkkujen korjaaminen on hauskaa, koska se on niin nopeaa. Paikkakangas alle ja sitten vain huristellaan ompelukoneella. Käytän yleensä paikkana farkkukangasta, mutta joskus se tekee korjatusta kohdasta turhan tönkön. Viimeksi kokeilin trikoota, mutta seuraavaksi paikkaan taas farkulla, se on varmaan kestävämpää tässä käytössä.

Käyköhän jossain vaiheessa niin, että jäljellä onkin pelkkää paikkaa? Nehän olisivat lähes päälle mittojen mukaan muotoillut farkut!

marinfarkut3Parhaisiin vaatteisiin ja muihinkin tavaroihin syntyy luottamus ja kiintymys, jolloin niitä haluaa käyttää pitkään ja korjata mieluummin kuin luopua niistä. Joskus kiintymys syntyy tarinasta; nämä farkut olivat heti minulle erityiset, koska ne tulivat elämääni niin odottamattomalla ja ihanalla tavalla. Parasta on kuitenkin, kun tietää viihtyvänsä vaatteessa ja sitä on kiva käyttää. On todellista arjen luksusta laittaa aamulla lempivaate päälle. Tottakai sellaisia vaatteita haluaa vaalia! Farkkujen korjaaminen antaa minulle myös aikaa: on nopeampaa surauttaa paikka kiinni kuin laukata ympäri vaatekauppoja etsimässä epätoivoisena uusia. Seuraava tavoite on oppia vahvistamaan kulunutta kohtaa ennenkuin se on ihan puhki.

Mediassa keskustelu vaatteista ja muodista on turhan kaksinapaista. Joko viesti on markkinointia: näin paljon uutta ihanaa, osta osta! Tai sitten tuodaan esiin valtavat ongelmat vaateteollisuudessa, joiden edessä ihan lyyhistyy ja syyllistyy. Ihmisten kokemukset vaatteiden käyttämisestä ja niihin kiintymisestä loistavat poissaolollaan. Korjaussarjakollektiivissa näytämme positiivisella tavalla, että pidämme vaatteista ja se on mahdollista myös kestävästi. Toki haluamme vaikuttaa ongelmiin, mutta ei otsa rypyssä vaan iloisesti vaatteita rakastelemalla!

Olen juuri valmistunut kasvatustieteen maisteri ja käsityönopettaja. Korjaussarjakollektiivissa olen esimerkiksi mukana järjestämässä Vaatehuoltoasemia. Mietin, missä tapahtumissa voisimme olla mukana, ja yritän myös järjestää meidät niihin. Muuten työskentelen freelancerina monipuolisesti käsityön ja vähän taiteenkin kentällä: opetan, pidän työpajoja ja kirjoitan.

Mari

Vink! Korjaussarjakollektiivin Paikkaus- ja parsinta – taulussa paljon vinkkejä farkkujen paikkaamiseen!

Kun farkku pettää, se ei petä

Korjaussarja-kollektiivissa puhun vaatteiden vaalimisen ja korjaamisen puolesta. Pyrin iIMG_0149tse hankkimaan vaatteita harkitusti: tarpeeseen ja tyylin ajattomuus edellä. Minulla on pieni pahe siinä suhteessa, että helposti alistun siskoni ja kavereideni vaatteiden hengenpelastajaksi. Toisin sanoen vaatekaappini täyttyy heidän hylkäämistään vaatteista sen sijaan, että he itse ottaisivat niistä vastuun. Kuitenkin, näen parempana vaihtoehtona vaatteen kierrättämisen sellaisenaan uudelle käyttäjälle, jolloin vaatteen elinkaari todennäköisemmin pitenee ja tulee aktiivikäyttöön, kuin sen, että hyvä ehjä vaate leikataan palasiksi ja se tuunataan uuteen uskoon. (Huom. ellei toteutus ole suunniteltu huolellisesti ja tulee oikeasti tarpeeseen.)

Luottovaatteeni ovat ehdottomasti farkut ja niitä kannustan huoltamaan ja vaalimaan. Parhaimmillaan luottofarkut kestävät yli vuosikymmenen, jos siis pysyy samoissa mitoissa! Siinäpä tavoitetta! Pyrin siis satsaamaan vaateostoksissani laadukkaisiin farkkukankaisiin, oli ne sitten käytettynä ostetut tai uudet. Pääasia on, että ne istuvat ja ovat mieleiset. Kannustan teitä ehdottomasti tulemaan vaatehuoltoasemalla korjaamaan omia farkIMG_1926kuja tai ainakin piipahtamaan kysymään neuvoja pahimpien reikien paikkailuun. Olen pelastanut paikkaamalla vuoden sisään kahdet omat farkut sekä yhdet kaverini. Viime viikon korjaussarja-kollektiivin vaatehuoltoasemalla taidon ja käsityön viikolla Minervassa paikkasin myös farkkukangasta olevan reppuni uuteen uskoon. Nyt se on taas aktiivisessa käytössä yli puolen vuoden tauon jälkeen, reiät täytin farkkupaikoilla. Kun korjaustoimenpiteisiin ryhdytään, sillä ei ole merkitystä, onko toteutus tehty juuri oikeaoppimisesti. Pääasia, että korjaustoimenpiteisiin on ryhdytty vaatteen elinkaaren pidentämisen hengessä. Korjaaminen on luovaa toimintaa, se toteuttamiseen on yhtä monta ratkaisua kuin ihmistäkin! Haavenani on kuitenkin vaatehuoltoasemilla kartuttaa ja jakaa myös kansan viisautta ja niksejä korjaamisen suhteen.

IMG_1930

Olen kolmannen vuoden käsityönopettajaopiskelija, joka pitää tärkeänä käsityön jokamiestaitojen hallintaa, kannustaa jakamisen kulttuuriin niin yhteisöllisen kuluttamisen muodossa kuin myös taitojen ja osaamisen jakamisessa! Aina kaikkea ei tarvitse omistaa tai osata tehdä yksin. Yhdessä korjaaminen ja taitojen jakaminen toisten kanssa on arvokasta. Korjaussarja-kollektiivissa roolini on ollut some puolen kiemuroiden koonnissa. Olen pistänyt pystyyn korjaussarjan blogin ja Instagram-tilin. Olen aktiivisesti mukana vaatehuoltoasemilla jakamassa neuvoja ja keskustelemassa vaatteiden paremmasta huomisesta.

Terhi

Minun oma pipo

”Olen tehnyt tämän pipon muistaakseni 6-7 vuotta sitten. Kehräsin langan, suunnittelin neuleen, neuloin ja värjäsin. Tarkoituksenani oli värjätä keltaiseksi, mutta tulikin oranssi, eikä se ole haitannut yhtään. Tänä talvena pipon reunukseen tuli reikä. Virkkasin kullankeltaisesta villalangasta ja kultaisesta ompelulangasta pyörylän, jolla paikkasin sen.

Kuulun Korjaussarjakollektiiviin. Päivitän muun muassa facebookia, kokoan kuvia Pinterestiin ja järjestän tapahtumia. Olen löytänyt Museoiden kokoelmista ihmeellisiä esimerkkejä paikkaamisesta, parsimisesta ja vaatteen eliniän jatkamisesta.

pipo

Viimeisin tapahtuma, jota olen ollut järjestämässä, oli Tekstiilarit ry:n Maaliskuun Käsitelmä, jonka aiheena oli Vaatevallankumouksen etkot. Olen hengeltäni ja vereltäni  käsityötieteiljä, sekä gradua vaille valmis kasvatustieteiden maisteri. Työskentelen tällä hetkellä museolalla tekstiilikokoelmien parissa.”

Helena