Olemme osa Vaatevallankumousta

Tällä viikolla tarinamme on yhteinen. Viime viikon perjantaina 24. 4. 2015 oli joitain tärkeitä vuosipäiviä: kaksi vuotta Rana Plaza-rakennuksen romahtamisesta Bangladeshin Dhakassa, vuosi ensimmäisestä Vaatevallankumouspäivästä, ja näiden kahden johdosta myös Korjaussarjakollektiivin yksivuotispäivä. Pumpulihäät tai paperihäät, kuten me sanomme, koska rakkaus on olennaista kaikessa siinä, mitä teemme yhdessä.

20150424_100816Meillä oli Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen aulassa Vaatevallankumouksellinen Vaatehuoltoasema, jossa olivat ensimmäistä kertaa käytössä sekä Korjaussarjan oma ompelukone että Mobiili Vaatehuoltoasema. Ja kyllä, ompelukone mahtuu tuohon massiivisen työkalukärryyn! Kiitokset näistä tarvikkeista kuuluu Tekstiilikulttuuriseuralle ja stipendille, jonka syksyllä saimme.

Vaatehuoltoasemalla parsittiin, paikattiin ja rakasteltiin vaatteita, kuten tapanamme on. Osallistuimme Vaatevallankumoukseen myös auttamalla Vaatehuoltoasemalla kävijöitä kysymään ”Kuka vaatteeni teki?” Näitä kuvia löytyy Instagramistamme ja muualtakin somesta hashtagilla #whomademyclothes. Keräsimme myös viime vuoden tapaan terveisiä vaatefirmoille ja vaatteen valmistajille. Vaatevallankumouksen idea on siinä, että vaatteen käyttäjät vaativat suoraan vaateyrityksiltä vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Korjaussarjalle merkityksellistä on, että jokaisen vaatteen valmistus on käsityötä: ihminen koskee vaatetta, leikkaa kankaan, ompelee, viimeistelee. Meidän mielestämme Vaatevallankumouksen ytimessä täytyy olla noiden ainutlaatuisten ihmisten muistaminen ja kunnioittaminen.

Yle Puheen toimittaja Tiina Lundberg kävi Vaatehuoltoasemalla korjaamassa juoksutakkiaan sekä haastattelemassa kollektiivimme perustajaa Elisa Kärkeä, joka onnistui jokseenkin täydellisesti muotoilemaan kaiken sen, miksi meillä on Korjaussarjakollektiivi ja mitä me oikein teemme. Ohjelma on kuultavissa Yle Areenassa toistaiseksi. Olemme muuten myös Huilin kuvissa!

Korjaustarinoita Vaatevallankumoukselliselta Vaatehuoltoasemalta

Terhin pelastamat shortsit
Terhin pelastamat shortsit

” Löysin Vaatehuoltoasemaa pakatessa farkut Ympäristöviikolla esittelemämme tekstiilijätesäkin uumenista. Ehjät ja käyttämättömät farkut oli silputtu ompelumateriaaleiksi. Lisäsin farkkuihin ekstrapaikan, koska housuista oli leikattu toinen puntti pois. Farkkupala löytyi Korjaussarjan materiaaleista myös, ja ompelin siksakilla, vaikka ehkä kolmipistesiksak olisi ollut parempi… Farkut saivat nyt uuden elämän shortseina kesäksi!” Terhi

IMG_20150424_133727”Farkkujaan paikkaavat miehet ovat Vaatehuoltoaseman vakiokävijöitä. Tulen tosi iloiseksi nähdessäni, kuinka huolellisesti, kärsivällisesti ja sinnikkäästi näitä luottovaatteita huolletaan ja siitä, että parin minuutin opastuksella joku uskaltaa ja osaa tarttua toimeen. Minulla oli mukana oma korjaustyökin, mutta en ehtinyt tehdä sitä ollenkaan, koska kuvasin ja jäljitin vaatefirmoja somesta sormet liekeissä. Onneksi Salla sentään rakasteli polvisukkaani helminauhan.” Anu Kaarina

Marin parsinnat
Marin parsinnat

”Neuloin nämä sukat itselleni pari vuotta sitten. Ahkerasti käytettyjen sukkien pohja on tosi kulunut, mutta ei vielä täysin puhki, joten parsiminen onnistui helposti silmukoita jäljitellen. Samaa sukkalankaakin oli vielä jäljellä. Jos tekee vaatteita itse, kannattaa säästää vähän lankaa tai kangasta myöhempiä korjauksia varten. Parsintasieni on ehdottoman hyvä apuväline, jota suosittelen! Oikealla parsittu sukka, vasemmalla pari, joka odottaa vielä huoltoa.” Mari

elisa
Elisan vahvistama helma

”Vaatehuoltoasemalla keskustelin kävijöiden kanssa Vaatevallankumouksen aiheista ja kannustin kuvaamaan #whomademyclothes – kuvia. Vaalin vahvistamalla paidan helmaa.” Elisa

”Parsin yhden oman ja yhden Anu Kaarinan sukan – jälkimmäisen myös koristelin helmillä. Salla

Vaatehuoltoaseman henkilökunta: Reespu, Salla, Terhi, Aino, Kristiina, Mari, Elina ja Elisa. Kuvasta puuttuvat Helena ja Anu.Vaatehuoltoaseman henkilökunta Reespu, Salla, Aino, Terhi, Kristiina, Mari, Elina, Elisa, Helena ja Anu kiittävät kaikkia Vaatevallankumouksellisella Vaatehuoltoasemalla käyneitä korjaajia, kuvattavia, kuvaajia, ihmettelijöitä ja kavereita. Seuraavaa Vaatehuoltoasemaa odotellessa voitte vaikka kuunnella tätä.

Kun farkku pettää, se ei petä

Korjaussarja-kollektiivissa puhun vaatteiden vaalimisen ja korjaamisen puolesta. Pyrin iIMG_0149tse hankkimaan vaatteita harkitusti: tarpeeseen ja tyylin ajattomuus edellä. Minulla on pieni pahe siinä suhteessa, että helposti alistun siskoni ja kavereideni vaatteiden hengenpelastajaksi. Toisin sanoen vaatekaappini täyttyy heidän hylkäämistään vaatteista sen sijaan, että he itse ottaisivat niistä vastuun. Kuitenkin, näen parempana vaihtoehtona vaatteen kierrättämisen sellaisenaan uudelle käyttäjälle, jolloin vaatteen elinkaari todennäköisemmin pitenee ja tulee aktiivikäyttöön, kuin sen, että hyvä ehjä vaate leikataan palasiksi ja se tuunataan uuteen uskoon. (Huom. ellei toteutus ole suunniteltu huolellisesti ja tulee oikeasti tarpeeseen.)

Luottovaatteeni ovat ehdottomasti farkut ja niitä kannustan huoltamaan ja vaalimaan. Parhaimmillaan luottofarkut kestävät yli vuosikymmenen, jos siis pysyy samoissa mitoissa! Siinäpä tavoitetta! Pyrin siis satsaamaan vaateostoksissani laadukkaisiin farkkukankaisiin, oli ne sitten käytettynä ostetut tai uudet. Pääasia on, että ne istuvat ja ovat mieleiset. Kannustan teitä ehdottomasti tulemaan vaatehuoltoasemalla korjaamaan omia farkIMG_1926kuja tai ainakin piipahtamaan kysymään neuvoja pahimpien reikien paikkailuun. Olen pelastanut paikkaamalla vuoden sisään kahdet omat farkut sekä yhdet kaverini. Viime viikon korjaussarja-kollektiivin vaatehuoltoasemalla taidon ja käsityön viikolla Minervassa paikkasin myös farkkukangasta olevan reppuni uuteen uskoon. Nyt se on taas aktiivisessa käytössä yli puolen vuoden tauon jälkeen, reiät täytin farkkupaikoilla. Kun korjaustoimenpiteisiin ryhdytään, sillä ei ole merkitystä, onko toteutus tehty juuri oikeaoppimisesti. Pääasia, että korjaustoimenpiteisiin on ryhdytty vaatteen elinkaaren pidentämisen hengessä. Korjaaminen on luovaa toimintaa, se toteuttamiseen on yhtä monta ratkaisua kuin ihmistäkin! Haavenani on kuitenkin vaatehuoltoasemilla kartuttaa ja jakaa myös kansan viisautta ja niksejä korjaamisen suhteen.

IMG_1930

Olen kolmannen vuoden käsityönopettajaopiskelija, joka pitää tärkeänä käsityön jokamiestaitojen hallintaa, kannustaa jakamisen kulttuuriin niin yhteisöllisen kuluttamisen muodossa kuin myös taitojen ja osaamisen jakamisessa! Aina kaikkea ei tarvitse omistaa tai osata tehdä yksin. Yhdessä korjaaminen ja taitojen jakaminen toisten kanssa on arvokasta. Korjaussarja-kollektiivissa roolini on ollut some puolen kiemuroiden koonnissa. Olen pistänyt pystyyn korjaussarjan blogin ja Instagram-tilin. Olen aktiivisesti mukana vaatehuoltoasemilla jakamassa neuvoja ja keskustelemassa vaatteiden paremmasta huomisesta.

Terhi

Minun oma pipo

”Olen tehnyt tämän pipon muistaakseni 6-7 vuotta sitten. Kehräsin langan, suunnittelin neuleen, neuloin ja värjäsin. Tarkoituksenani oli värjätä keltaiseksi, mutta tulikin oranssi, eikä se ole haitannut yhtään. Tänä talvena pipon reunukseen tuli reikä. Virkkasin kullankeltaisesta villalangasta ja kultaisesta ompelulangasta pyörylän, jolla paikkasin sen.

Kuulun Korjaussarjakollektiiviin. Päivitän muun muassa facebookia, kokoan kuvia Pinterestiin ja järjestän tapahtumia. Olen löytänyt Museoiden kokoelmista ihmeellisiä esimerkkejä paikkaamisesta, parsimisesta ja vaatteen eliniän jatkamisesta.

pipo

Viimeisin tapahtuma, jota olen ollut järjestämässä, oli Tekstiilarit ry:n Maaliskuun Käsitelmä, jonka aiheena oli Vaatevallankumouksen etkot. Olen hengeltäni ja vereltäni  käsityötieteiljä, sekä gradua vaille valmis kasvatustieteiden maisteri. Työskentelen tällä hetkellä museolalla tekstiilikokoelmien parissa.”

Helena

Kerro meille kaikki

ppparsinta
Peräpohjolan hameen parsinta. Kuva: Anu Kaarina Hämäläinen

Tiedämme, että usein vain tärkeä korjataan. Sellaista vaalitaan, mikä on korvaamatonta: luottomekko, hyvät saappaat, mummon tekemä villatakki, työläät kirjoneulesukat.

Tiedämme myös, että koskemalla, vaalimalla ja rakastamalla vaatteesta tulee erityinen, tärkeä, korvaamaton. Parsiminen ja paikkaaminen on hidasta, ja voi toimia meditaationa, joka saa sinut kiintymään vaatteeseen. Vaatteen huoltaminen on parhaillaan vaatteen rakastamista, rakastelemista.

Kerro meille oma korjaustarinasi! Mitä teit, miksi, miten? Kiinnyitkö vai turhauduitko? Keksitkö hyviä keinoja?

Jaa tarinasi kuvineen Korjausarjakollektiiville facebookissa tai sähköpostilla korjaussarjakollektiivi (at) gmail.com.

Terveissi Raumalt!

raumalle

Rauman opettajankoulutuslaitoksen käsityökasvatuksessa ollaan aallonharjalla monissa trendeissä, esimerkiksi monimateriaalisuudessa ja nyt sitten myös kestävässä käsityössä! Korjaussarjakollektiivi kutsuttiin Raumalle kylään maaliskuussa yliopisto-opettaja Satu Grönmanin toimesta, ja päivä olikin oikein mukava.

Korjaussarjakollektiivin Kristiina Tergujeff ja Elisa Kärki pitivät vierailuluennot, ja keskustelunlietsojana toimi Anu Kaarina Hämäläinen. Sitten pidettiin Vaatehuoltoasemaa ja tuunailupajoja, joita Sadun oppilaat olivat järjestäneet. Rauman käsityökasvatuksen opetustilat herättivät meissä bussintuomissa ehkä hieman kateutta ihailun lisäksi!

kristiina raumallaKristiina kertoi Korjaussarjakollektiivista ja tavoitteistamme. Eniten keskustelua ja vastakkainasettelua herätti korjaamisen ja tuunaamisen vertailu. Tuunataanko Vaatehuoltoasemalla? Miten muodistaminen ja tuunaaminen eroavat? Onko tuunaaminen askartelua käsityön sijaan? Jos tuunataan vain tarpeeseen, niin miten määritellään tarve? Entäs meditatiivinen käsityö, kauneuden ja käsillä tekemisen nautinto?

elisa raumallaElisa avasi kestävyyden käsitettä, josta summasimme päivän lopussa seuraavasti: kestävyydessä ytimessä on hyvä elämä, hyvä elämä kaikille. Korjaussarja näkee olennaiseksi käyttämisen kuluttamisen sijaan. Kestävyyttä käsiteltiin Elisan luennon aikana niin käsityön, talouden, hyvinvoinnin kuin luonnonvarojen kannalta.

Sitten pajailtiin poistofarkkuja tuunaten, kangasta painaen ja korjaillen. Uutta meille oli muovipussista paidalle sulatetut painokuvat, jännää! Raumalaisilla opiskelijoilla oli monia hyviä vinkkejä. Huomasimme, että aika monella oli rinnassaan vetoketjusta tehty sydän, pakkohan sitä oli kokeilla. Vetoketjun vääntäminen oli haastavaa aamuneljältä heränneen aivoilla, mutta tässä se on, Rauman sydän!

Rauman sydän kierrätysmateriaaleista.

Pääsimme lehteenkin: Länsi-Suomi 15.3.2015 ja saman jutun verkkoversio.

Tämän jutun kuvat: Anu Kaarina Hämäläinen