Korjaussarja Maaseudun Tulevaisuudessa

Korjaussarjalaiset kirjoittivat 2016 Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihde-lehdessä Tee itse-palstaa. Tässä ilmestyneet jutut listana. Julkaistut jutut aukeavat pdf-muodossa uuteen ikkunaan. Mukaan on linkitetty myös juttujen kylkiäisblogaukset.

Tuolin uusi elämä

Huonekalujen kunnostaminen ja uudelleen verhoilu kuuluu myös kestävään arkielämään.  Toisinaan tavaroihin kiintyy niin, että niistä ei pääse eroon vuosikymmeniin. Ei vaikka niitä ei ehdi korjata, ja ne muuttuvat käyttökelvottomiksi, ja sitten hautatuvat varastoihin. Viime keväänä teimme kaivauksia eräässä varastossa ja pelastimme käyttöön kaksi solakkaa tuolia. Avaa Tuolin kunnostus-pdf tai avaa tuolin verhoilu-pdf ja blogipostaus aiheesta.

Pyörän keväthuolto

Huolla pyörä kevätkuntoon! Korjaussarja sai alkunsa tekstiileistä. Olemme kuitenkin toivoneet pystyvämme tarttumaan kaikenlaiseen korjattavaan huonekaluista menopeleihin, tässä puunataan pyörää. Älä säikähdä kuvatiedostojen puuttumista, asian ymmärtää ilmankin!

Kauan eläköön vaate!

Pikamuotia vai kestävää vaatekulttuuria? Miten tunnistaa laadukas vaate? Vaatevallankumouksen korvalla pohdimme laatua ja korjasimme rispaantuneita farkunlahkeita. Blogipostaus aiheesta täällä.

Tahranpoiston urbaanilegendat

Kuulemme Vaatehuoltoasemilla ja muissa tapaamisissa monenlaisia vinkkejä vaatteiden korjaamiseen ja huoltoon liittyen. Yksi hämmentävimmistä on maitokahvitahran poistaminen kanamunankeltuaisella! Tämän vinkin kertoi Annuli Perheentupa Suomen Kansantanssin Ystävien puvustolla, on kuulemma käytetty ja toimiva vinkki. Sitä piti päästä kokeilemaan, ja siinä samalla tuli testattua monta muutakin tahranpoiston urbaanilegendaa.

Kenkien huolto perinteisesti ja kokeellisesti

Miten valita hyvät ja kestävät kengät? Miten tehdään kenkähuolto perinteiseen malliin puhdistaen ja lankaten? Kenkien suojasuihkeet ovat myrkkyä, mitä käyttää niiden sijaan? Mitä tapahtuu, kun kengät kiillotetaan viskillä? Avaa MT:n kenkäjuttu tästä.

Vapaudu muotiorjuudesta, pukeudu kansallispukuun!

Kalevalanpäivän kunniaksi kirjoitimme kansallispuvusta, joka on pitkäikäinen ja kestävä juhlapuku. Mahtavan aiheen kunniaksi kävimme pitkäikäisimmässä ja parhaassa vaatelainaamossa, Suomalaisen Kansantanssin Ystävien puvustolla. Mukana vinkkejä kansallispuvun huoltoon ja kunnostamiseen. Avaa MT-jutun pdf tai kurkaa bloggaus.

Hihalaput hikeä vastaan

Ennen vanhaan taidettiin konstit vaatteiden iän pidentämiseksi. Hihalaput ovat yksi noista keinoista. Piirsimme kaavan Paula Maisniemen mainioin ohjein, voit tulostaa sen täältä.

Farkkujen suosio kestää

Yleisimmät Vaatehuoltoasemilla paikattavista vaatteista ovat farkut. Niistä ratkeavat haarat ja kangas hiutuu polvista. Vuosi vuoden jälkeen siniset farkut ovat kuitenkin suositut. Pohdimme farkkujen suosiota ja farkkuteollisuuden ongelmia sekä paikkasimme naapurin farkut.

Näkyvää paikkausta

Paikkaamista japanilaisessa hengessä kintsukuroista ja boro-tekstiileistä intoillen. Paikkaus saa näkyä-pdf ja blogipostaus Mottainai!

Talvista vaatehuoltoa

Lumipesu ja tuuletus ovat edullisia ja toimivia vaatehuollon niksejä. Vaatehuolto sopii talvipäivään-pdf ja blogipostaus samassa aiheessa.

Parsi villasukat rakkaudella

Villasukan ristikkoparsinta MT:n jutussa, neulottu peittopaikka, silmukointi ja terittäminen blogissa.

Korjaussarjakollektiivi ja napin ompelu

Osaatko ommella napin? Tässä ensimmäinen MT:n juttu, jossa myös kollektiivin esittely.

Mainokset

Nahkakenkien kiillotus viskillä

Oletteko kuulleet kenkien kiillottamisesta viskin avulla? Herrasmies- ja viskisivuilla (kuten täällä) on intoiltu viskilankkaamisesta, ja juttu on vaikuttanut niin omalaatuiselta, että pitihän sitä kokeilla.

dsc_1065
Kenkien kiillotus viskillä, viski- ja lankkikerrosten vuorottelua.

Ideana on, että alkoholijuoma kuivattaa lankin nopeasti, kun nahan pinnalle hierotaan viskiä ja kenkävoidetta. Lopuksi kengän pinta pyyhkäistään jääkylmällä vissyllä. Jääkylmä neste kovettaa pinnan ja vissyn hiilihapot vähentävät kitkaa, jolloin kiillotusteho voimistuu, väittää Viskiniekka-blogi.

Viskin ja vissyn lisäksi tarvitset pumpulilappuja, rikkinäisten sukkisten lahkeen ja kenkien väristä kenkälankkia. Alkuun voi pyyhkäistä pintalian kengistä pehmeällä rätillä tai kenkäharjalla, jos se on tarpeen.

Viskikiillotuksessa levitetään viskiin dipatulla vanulapulla ohuenohut lankkikerros. Alkoholia saa olla vanulapussa vain aavistus, ettei pintaan muodostu läikkiä nesteestä. Kun lankki on pyöritelty pintaan, sen pitäisi olla jo kuiva, jolloin uusi kerros viskilapulla ja lankilla voidaan levittää ilman odottelua. Lopuksi kenkä pyyhkäistään vissyllä ja kiillotetaan kevyesti sukkiksilla.

dsc_1059
Kiillotuksen tarpeessa olevat kengät

Kokeilimme viskikiillotusta mustiin vintagekenkiin ja miesten ruskeisiin kävelykenkiin, joihin kumpiinkaan ei muodostunut peilikirkasta, katseita keräävää kiiltoa. Kuten Viskiniekkakin kertoo, alkoholin avulla kuivatetut ohuet kerrokset myös kestävät huonosti käyttöä. Lankattu, kuiva pinta kiillottuu joka tapauksessa sukkiksilla.

Ehkä tässä kokeilussa oli hieman hifistelyn makua? Emme tehneet vertailevaa tutkimusta, ehkä viskistä johtuen. Viski whiskey sourina kenkienhuollon ohessa, suositamme.

Anu Kaarina ja Elina

Kenkien huolto kotikonstein

Korjaussarjakollektiivilaisten juttu päivän Maaseudun Tulevaisuudessa käsitteli hyviä kenkiä, kestäviä kenkävalintoja ja kenkähuoltoa. Jutun pääsee lukemaan pdf-muodossa tästä. Lupasimme testata kokeellisia kenkähuoltomenetelmiä. Tässä jutussa kokeilemme mehiläisvahalla, ja ensi viikolla viskillä.

banaani ja öljy
Huollettuja nahkakenkiä, aineksina on käytetty banaania ja ruokaöljyä. Kristiina Tergujeff ja Anu Kaarina Hämäläinen

Älä hengitä tätä

Kehotimme Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteessa suojaamaan kengät vedenkestoaineella, mutta hiukan tarkemmin asiaa tutkittuani ei tällaista suihketta voi suositella kenellekään. Niissä voi nimittäin olla fluorattuja yhdisteitä – muutamien muiden myrkkyjen lisäksi.

Ftalaattien ja muiden hormonihäiritsijöiden lisäksi vaatteissa ja kengissä esiintyy edelleen vaarallisiksi tunnustettuja kemikaaleja. Vettä, likaa, rasvaa hylkivissä pinnoitteissa tai palonestoaineissa tekstiileissä sekä elektroniikassa käytetään fluorattuja yhdisteitä eli perfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS). Nämä yhdisteet ovat varmasti olleet kovin käteviä, kun ne on keksitty ja otettu tekstiiliteollisuuden käyttöön, mutta niistä on – ainakin nimellisesti – luovuttu jo laajasti. Tästä huolimatta niitä löytyy esimerkiksi kengistä, kodintekstiileistä ja vettä hylkivistä ulkoiluvaatteista. Tavallisia ne ovat kenkiin suihkutettavissa vedenkestokemikaaleissa, joita valmistaja ystävällisesti kehottaa suihkuttamaan ulkotiloissa.

Fluoratut yhdisteet ovat vältettäviä siksi, että ne hajoavat hyvin hitaasti ympäristössä, ja kertyvät elimistössä veren proteiineihin, munuaisiin ja maksaan. Pesujen myötä voi huomata, että tekstiilien veden- ja lianhylkivyys häviää. Minnekäs muualle se katoaa kuin pesuveteen, jätteeseen ja sieltä luontoon. Ihminen saa isoimman osan fluoratuista yhdisteistä ravintonsa mukana, esimerkiksi kalasta. Tämä voisi kertoa myös siitä, että perfluoratut yhdisteet eivät jää jätevedenpuhdistamon haaviin.

varoitusmerkit
Kemikaalien varoitusmerkit. Näitä ei ole vaatteissa eikä kengissä. Kuva: Työterveyslaitos

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan nämä yhdisteet ”aiheuttavat merkittävän riskin ihmisen terveydelle ja kehitykselle”. Oppimis- ja käyttäytymishäiriöt, maksasairaudet sekä lisääntymiskyvyn heikkeneminen ovat vaikutuslistalla. Fluoratut yhdisteet heikentävät ihmisen puolustusjärjestelmää ja heikentävät rokotteidenkin tehoa. Lisäksi tanskalaistutkimuksen mukaan PFAS-kemikaaleilla on yhteys sperman laadun heikentymiseen.

Vuonna 2014 näitä yhdisteitä löytyi lasten kengistä, useista ns. ”hyvistä merkeistä”, kuten Ecco ja Kavat. Asiantuntijat sanovat, että ei syytä huoleen, ellei lapsi syö kenkiään. Kaikki pienten lasten vanhemmat voivat yhtyä tähän kun sanon, että kyllä syövät kenkiä siinä missä dvd:n kansia, puruleluja, ulkovaatteitaan…

 

Turvallisesti vedenkestäväksi

Mutta sovitaanko nyt, ettei niitä kenkiin sumutettavia vedenkestotuotteita enää osteta? Enää koskaan? Elämme kuitenkin sellaista vuodenaikaa, että kengät joutuvat koetukselle loskasta, vedestä ja kurasta. Suositut, pesunkestävät Kuomat ovat lasten talvikengät, joiden pinnassa on Nuva-käsittely (mikä se sitten lieneekään), joka ei enää kolmannen pesun jälkeen pidä vettä.

Internet ja jännät videot kertovat, että kenkien vedenkestokäsittelyn voi tehdä mehiläisvahalla. Kokeilin. Työvaiheita on kaksi: kenkien hankaaminen mehiläisvahapalalla pitkään ja hartaasti ja vahapinnan lämmittäminen hiustenkuivaajalla. Siinä se.

mehiläsivahakengät 1
Mehiläisvahakäsittely puhtaille kengille: 1. Hankaa kenkät kauttaaltaa mehiläisvahapalalla, kiinnitä erityistä huomiota kengän ja pohjan reunaan. Kenkien pintaan jää valkoista vahaa.
mehiläsivaha 2
2. Puhalla vaha sulaksi hiustenkuivaajalla, ei liian kuumalla. Valmis!

Kenkäparin käsittelyyn menee noin viisi minuuttia, ja näyttää siltä, että ainakin pintavettä ne hylkivät nyt tehokkaasti. Testattavaksi jäänee, kestävätkö ne lätäkössä hyppimistä. Mehiläisvahaa voi myös käyttää nahkakenkiin, joskaan kovin kuumalla ei kannata puhaltaa nahkakenkiään. Vahalla on myös sivuvaikutuksena himmeä, sameahko pinta, jota ei välttämättä haluta kiiltäviin kenkiin. Mehiläisvahaa voi käyttää kulahtaneisiin goretex-kenkiin siinä missä kanvastennareihinkin.

Vinkki: sama tekniikka toimii muuten vaikkapa eväsleipien kestokääreisiin. Mehiläisvahalla vedenkestäväksi hangattu kierrätyskangaspala tai nopeasti ommeltu pussi palvelee ekologisesti valveutunutta kansalaista, joka haluaa välttää muovia ja muita kertakäyttöisiä pakkausmateriaaleja.

Anu Kaarina Hämäläinen

Vapaudu muotiorjuudesta – pukeudu kansallispukuun!

Kalevalanpäivän kunniaksi halusimme kirjoittaa kansallispuvusta, joka on pitkäikäinen ja kestävä juhlapuku. Mahtavan aiheen kunniaksi kävimme Suomalaisen Kansantanssin Ystävien puvustolla yhdessä Karjalaisen Nuorisoliiton toiminnanjohtajan Hilu Toivonen-Alastalon kanssa.  Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteessa Tee itse-palstalla 26.2. julkaistun jutun saat luettavaksesi tästä.

Kansantanssin Ystävillä meidät otettiin vastaan ystävällisesti: rekissä oli valmiina parsimista ja huoltamista vailla olevia kansallispuvun osia, mikäs sen ihanampaa! Eeva Heinonen esitteli käytössä kärsineitä vaatteita ja myös sitä, kuinka SKY:n pukuvarastolla niitä hoidetaan. Esimerkiksi oli aseteltu osiinsa purettu miehen liivi, joka oli pitkässä käytössä tahriintunut ja sen kangas oli kulunut. Puretun liivin villakangasta oli parsittu raidalevyisellä siksakilla ja käsin viimeistellen. Uusi vuori oli pellavasta, jolloin liivi saa ryhdikkäämmän muodon. Liivin olka- ja kädentiesaumoissa oli vahvikkeena tukinauhaa, joka jää piiloon vuoren alle. SKY:n puvuston ohjeissa kehotetaan tuulettamaan villaiset osat ja pesemään puuvillaiset. Kuitenkin hikisenä muovikassiin sullominen on tavallinen rike, mitä pukujen vuokraajat harrastavat. Muistakaa nyt: tuulettakaa, tuulettakaa, tuulettakaa.

DSC_0365
Anni Aallon korjaama liivi työpöydällä. Kuva: Anu Kaarina Hämäläinen

2016 vietetään Kansantanssin Riemuvuotta sen muistoksi, että 1866 Taiteilijaseuran vuosijuhlassa tanssittiin ensimmäistä kertaa suomalaisia kansantansseja yleisölle. Tilaisuus oli merkittävä siksikin, että tanssijoilla oli yllään ainakin osittain kotiseuduilta kerättyjä kansanpukuja – niitä samoja, joiden perusteella kansallispuvut myöhemmin koottiin. Tästä tilaisuudesta tallentuneita kuvia voi ihailla Finnassa.

Kansantanssijoiden lempi kansallispukuihin on kestävää laatua: pukutoiminta aloitettiin 1907 ohjeiden ja tarvikkeiden myynnillä. SKY on ollut mukana myös Kansallispuku-neuvoston perustamisessa. Kansallispuku-keskuksessa neuvotaan ja koulutetaan kaikissa kansallispukuihin liittyvissä asioissa, myös huollossa. Kansallispukukeskus löytyy Jyväskylästä Suomen Käsityön museosta.

kansalispukuja rikki
Korjausta odottavia kansallispukuja. Kuvat: Anu Kaarina Hämäläinen

Voi väittää, että pitkäikäinen SKY:n puvusto Töölössä on ehkä kaikkien vaatelainaamojen äiti. Pienellä summalla sieltä saa asiantuntevien ohjeiden kera haluamansa kansallispuvun käyttöönsä. Myös muut tanssiseurat vuokraavat pukuja. Kansallispuvun sekakäyttöäkin voi kokeilla vuokraamalla vaikka pelkän hameen tai liivin, jos ei muuten uskalla. Kansallispuvun hame on yllättävän monikäyttöinen vaate. Tuomiota on turha pelätä: vaikka naisihminen vetää tuolla jalkaansa miesten puvun housut, ei salama iske eikä vasara vapisuta. Eeva Heinosen ja Annuli Perheentuvan mukaan perinnettä pahentaa pikemminkin pukujen huono hoito: pesukoneessa saa pilalle vuosikymmenet kestäneet puvut, ja pesemättä pakkaaminen homehduttaa ja värjää. Villaista hametta ei myöskään voi säilyttää pitkiä aikoja huoletta: koit ja muut tuholaiset voivat herkutella suojaamatta säilytetyillä vaatteilla.

kansallispukuihilu
Hilu Toivonen-Alastalo ja Helena Hämäläinen valmistautuvat kuvaukseen Suomen kansantamssim ystävien puvustolla. Kuvat: Anu Kaarina Hämäläinen

Kansantanssin Riemuvuoden lisäksi Suomen Turkuun puuhataan kansanmusiikin- ja tanssin suurtapahtumaa Europeadea kesälle 2017. Nämä tapahtumat saavat varmasti katukuvaan lisää perinnevaatteita. Europeade-hanketta luotsaa Karjalaisen Nuorisoliiton toiminnanjohtaja Hilu Toivonen-Alastalo, joka moninaisten meriittiensä lisäksi on tunnettu kansallispuvun sekakäyttäjä (katso todiste vaikka täältä). Kuvauksissa hänellä oli liivihame, joka on alunperin ollut hänen yllään 11-vuotiaasta kansantanssiesityksissä. Hilun kansallispukurakkaus on kestänyt kauan, ja se kukkii kokonaisissa kansallispuvuissa ja monenlaisissa virityksissä ja tuunauksissa. Jotain kertoo sekin, että hänellä kravattitykkimyssy ja kansallispukurillit. Tsekkaa myös Karjalaisen Nuorisoliiton viime vuoden somehaaste #tuunaamunperinne, josta löytyy huikeita vinkkejä perinnevaatteiden monenlaiseen käyttöön.

Kansallispuku auttaa tarttumaan kestävään pukeutumiskulttuuriin monella tapaa: puvut ovat niin arvokkaita, että niitä tulee kohdelleeksi paremmin jo taloudellisen tappion pelosta. Materiaalit ovat laadukkaita, yllättävän helppohoitoisia, ja puvun eri osat sopivat monenlaisiin kokonaisuuksiin. Kansallispuvussa olet vapaa muotiorjuudesta, josta 1800-luvun kansallispukuintoilijat jo kirjoittivat. Kansallispuku on tehty vartalolle, eikä sinun tarvitse pingertää vartaloasi johonkin muottiin sopiaksesi vaatteeseen. Kansallispuku on myöskin muotojen mukana muuntuva.

Korjaussarjakollektiivissa puhutaan usein vaatteisiin kiintymisestä ja niiden vaalimisesta rakkaudellisesti. Kansallispukuihin on helppo kiintyä: niihin liittyy myös aineetonta arvoa. Puvut voivat johdattaa todellisille tai kuvitteellisille juurille tai jo edesmenneiden sukulaisten luo. Kansallispukuperinnettä voi myös tuulettaa kirjomalla kuvioita, pistelemällä ristipistoja ja hyödyntämällä viimeisetkin kansallispukutilkkuset muissa tuotteissa. Kansallispukuharrastuksen voi aloittaa pelastamalla kirppikseltä tai vintiltä toisen hylkäämän puvun ja alkamalla osoittaa sille välittämistä huollon ja kunnostamisen myötä. Apua saa Kansallispuku -ryhmästä ja kursseilta.  Niin voi saada pitkäikäisen ja rakkaan kumppanin osaksi vaatevarastoaan.

 

Anu Kaarina Hämäläinen

 

Lähteitä:

Holst, Leena: Kansallispuku. 2011.

Lönnqvist, Bo: Kansanpuku ja kansallispuku. 1978.

Raakafarkuista ja farkkujen paikkaamisesta

Korjaussarjakollektiivin palsta Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteessa käsitteli farkkuja ja niiden hyvää hoitoa. Lehdessä paikattiin naapurin farkut kaksipuoleisen liimaliinan ja siksakin avulla. Pääset lukemaan artikkelin tästä. Totuttuun tapaan tarina jatkuu täällä ja kerromme farkkujen tuotannon ongelmakohdista.

Farkut ovat oiva esimerkki siitä, kuinka laadukkuus ja fyysinen kestävyys tekevät vaatteesta monikäyttöisen ja muotien myllerryksessä pintansa pitävän. Farkuissa näkyy ajan kuluminen ja käyttö selvästi: näiden vaatteiden kohdalla kuluneisuus on muotoutunut jopa niin tavoiteltavaksi asiaksi, että markkinoilla on 60-luvulta asti ollut keinotekoisesti kulutettuja farkkuja. Siihen asti jokaisen oli pitänyt aiheuttaa kulumat ja reiät itse. Farkkujen kivipesu keksittiin Hollywoodissa, jotta länkkärien karjapaimenet näyttivät uskottavammilta, ja sama logiikka lienee nykyajan kulutettujen farkkujen takana.

Kauhtunutta kapinaa

Farkkujen valinta on ollut joskus kapinallinen teko, sitten keino samastua ihmismassaan. Kuten Miller ja Woodward tutkimuksessaan Pohjois-Lontoon siirtolaisista ja farkuista esittävät: farkuista on tullut tavallisuuden univormu. Vaatevalinnasta ei voi enää päätellä mitä yhteiskuntaluokkaa vastaantulija edustaa, mutta hienoisia vihjeitä voi seurata.

FFN_Hadid_Kendall_Hotel_CHP_012616_51956239.0
Revityt farkut eivät ole kestävää muotia. Melkein-farkut, jotka sanovat: “Ette muuten arvaakaan, missä mä oon ollut.” Kuva: Fame Flynet

Hipsteri vaatii sileät, tummat raakafarkut. Hevari käyttää vain mustia farkkuja. Varakkaat voivat ostaa revityt farkut designerliikkeestä ja käyttää niitä yhden sesongin. Vaatelias farkkuihminen ostaa aina saman mallin ja kätevä korjaa omansa.

Oman kehon aikaansaamat muutokset ovat jälleen pinnalla. Muutama vuosi sitten raakafarkuista tuli kova sana farkkumaailmassa, ja mm. Levi’s sekä G-Star alkoivat valmistaa sellaisia underground-merkkien vanavedessä. Raakafarkkujen idea on pesemättömyys: ne tulevat tehtaalta pesemättöminä loimen värjäyksen, kankaankudonnan ja ompelun jälkeen. Kankaassa on siten kudonnassa tarvittua tärkkiä ja todennäköisesti siniseksi värjätty loimikin sisältää kemikaaleja, jolla synteettinen indigo on saatu tarttumaan. Tummien värien intensiteetti aikaansaadaan käyttämällä prosessissa raskasmetalleja.

Lisäksi farkkuja ommellaan lämpimissä ja kosteissa halpatuotantomaissa, joissa on tavanomaista on käyttää vähittäiskauppaan lähtevien vaatteiden biologiseen suojaamiseen jotain homeenestoainetta, kuten dimetyylifumaraattia (DMF), joka aiheuttaa allergisia reaktioita. Aine kiellettiin jo 2009 EU:n alueella, mutta siitä huolimatta sitä on löytynyt tarkastuksissa toisinaan. Pintakäsittelyaineet, kuten sileyttävä formaldehydi tai mainittu homeenestoaine lähtevät pesussa tai kahdessa. Sen sijaan teollisuuden käyttämät värjäykseen ja värinkestoon liittyvät kemikaalit on suunniteltu pysymään kankaassa, joten niitä myrkkyjä ei pesemällä saa irti.

fade of the day
Raakafarkuissa näkyvät käytön jäljet. Heddles: Fade of the Day. Farkut: Hans Company.

Ennen 70-lukua kaikki oli raakadenimiä, ja vaatteen ostajan piti itse saada niistä käytetyn näköiset. Farkkulegendat tuntevat monia tarinoita juuriharjalla ja hiekkapaperilla rapsuttamisesta.

Raakafarkkujen esikuvat, toisinaan mallitkin, ovat 1800-luvulta. Kuitenkin 1800-luvun farkkujen tapaan indigovärjätyt housut ovat harvinaisia. Emme väitä, että luonnonindigolla värjääminen olisi kemikaalivapaata sen kummemmin kuin mikään muukaan värjäys. Kasvivärjäyksessä käytetään puretteina ja pelkistäjinä metallisuoloja ja juuri indigokyyppiä keitellessä ovat tarpeen kumihanskat, silmä- ja hengityssuojaimet.

 

Puhtaaksi pestyt

Se, että tekstiili on parin pesun jälkeen sinulle turvallisempi, ei vie pois sitä vaaraa, johon väriä imevän, kosteutta sietävän ja helposti siliävän tekstiilin valmistaminen on vaateteollisuuden työntekijän altistanut. Värjäämiset saatetaan edelleen suorittaa tehdasklustereissa Kiinan esikaupunkialueilla, missä värjääjät tunnistaa sinisistä jaloista ja käsistä, ja värjäämön pesuvedet valuvat puhdistamattomana jokiin. Kärsineen näköiset farkut on todennäköisesti tehnyt prosessissa kärsinyt työntekijä. Kannattaa lukea Tappajafarkut.

Raakafarkut toivat harrastajien tietoisuuteen pesemättömyyden: ei sen, että vaate lähtee pesemättä tehtaalta, vaan sen, että farkkuja ei pestä puoleen vuoteen, jotta käyttäjän muodot piirtyvät niihin. Levi’s on lanseerannut vettä säästävän viimeistelyn, ja kehottaa myös käyttäjiä pesemään housujaan harvemmin. Ihan hyvä idea sinänsä, kunhan se ei sisällä lotraamista matonpesuaineilla ja kemiallisia pesulapalveluita. Pakastaminen tuntui olevan jonkin aikaa se juttu, mutta typeräähän se kuitenkin oli. Pakkaseen mahtuu paremmin pullaa ja mustikoita kuin sinne ei säilö farkkuja, joista hajut ja polvipussit eivät lähde pakkasessa. Lika haurastuttaa kuituja, joten pesu on sallittua vaatteen ollessa likainen farkuillekin. Kutistumista voi vähentää vetämällä kosteita farkkuja saumoista kiinni pitäen. Kuivaamisessa ei kannata kiirehtiä: farkut kuivatetaan lahkeista roikottamalla.

Nurmi-jeans-production6-lowres
Myös Nurmi-farkkuja on valmistettu Keiteleellä. Kuva: Vihreät vaatteet.

Jonkinlaisena reliktinä oikeasti kotimaisesta vaateteollisuudesta on sinnitellyt Keiteleellä M.A.S.I. Company, joka ei pidä meteliä itsestään, mutta on valmistanut farkkuja, joiden kankaisiin ei tehdä Suomen ulkopuolella viimeistyksiä eikä värjäyksiä.  Harmittavasti syksyn 2014 yt:t päättyivät M.A.S.I.n farkunompelijoiden osalta siihen, että farkkujen ompelu siirtyi Viroon, joka on tietysti vielä kaukoitää lähempänä.

Sopivien, eettisesti ja ekologisesti kestävien farkkujen metsästys on kohtalaisen hankalaa, mutta kannattaa metsästää myrkytöntä luomupuuvillaa ja tarkastaa tunnettujen reilun kaupan toimijoiden valikoimat. Farkkuostoksilla kannattaa jättää käsitellyt farkut kauppaan: viimeistykset ja kuluneen näköinen pinta kertovat käytetyistä kemikaaleista, pahimmillaan useissa maissa kielletystä hiekkapuhalluksesta. Farkuissa, kuten muissakin vaatteissa, pistävä haju on riittävä syy jättää ne ostamatta.

 

”Onhan niissä minun muotoni?”

Farkut ovat käyttäjilleen rakkaita, ja niistä ei hevillä luovuta. Epäilemme, että Nuuskamuikkunenkin käytti farmarihousuja.

”– Minä tarvitsisin ehkä uudet housut, sanoi Nuuskamuikkunen. Mutta ne eivät saa näyttää l i i a n uusilta. Minä viihdyn vain sellaisissa, joissa on minun muotoni.

– Aivan niin sanoi eukko, kiipesi tikapuille ja otti katosta housut.
– Sopisivatko nämä?
– Mutta nämä ovat niin kauhean puhtaat ja uudet, sanoi Nuuskamuikkunen surullisena. Eikö teillä ole vanhempia?”
(Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti.)

 

nuuskamuikkunen
Kuva: Muumilaakson marraskuu.

 

Marin korjaustarina meillä jo onkin: sinäkin voit tehdä sellaisen! Farkkuja voi paikata monella tapaa, ideoita löydät Pinterest-taulustamme Parsinta- ja paikkausideoita.

 

 

Helena Hämäläinen & Anu Kaarina Hämäläinen

Lähteitä:

Miller, D., & Woodward, S. (2012). Blue jeans: the art of the ordinary. University of California Press.

Marsh, G., Marsh, J., & Trynka, P. (2005). Denim: from cowboys to catwalks: a history of the world’s most legendary fabric. Aurum Press Limited.

Sullivan, J. (2007). Jeans: a cultural history of an American icon. Gotham.

Poutasuo, T. (2006) Farkkukirja. Minerva.

Hituri, E. (2012) Vaatteiden käsittelyn sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia. HAMK. Kestävän kehityksen koulutusohjelma. Opinnäytetyö.

http://www.greenpeace.org/eastasia/news/stories/toxics/2010/textile-pollution-xintang-gurao/

 

Talvista vaatehuoltoa – Lumipesu ja tuuletus

Kirjoitimme perjantaina 22.1.2016 Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteeseen siitä, miten voi vältellä vaatteen pesua. Jutun kuvauksissa tuuletimme sankassa lumipyryssä villaiset paidat, -huivit, -sukat, -sisutustekstiilit, kansallispuvun hameet ja itsemme. Anopin upea ryijykin sai lumipesun. Juttu on luettavissa pdf-muodossa tästä. Oli taas täysin toivotonta mahduttaa kaikki tuuletus ja lumipesuvinkkimme yhteen artikkeliin, joten jatkamme tästä ajankohtaisesta aiheesta.

Hyvistä aikeista ja eettisistä ostoksista ei ole hyötyä, jos tylsänä pidetty huolto-osio vaatteen käyttöketjusta ei pelaa. Viitseliäs vaatehuolto on jokapäiväinen teko kestävämmän pukeutumiskulttuurin puolesta: pesuvälien pidentäminen säästää energiaa, vettä ja vähentää kemikaalien käyttöä. Pesun karttaminen säästää myös vaatetta ja varojasi. Mikä parasta, näin voit pienentää vaatteen ekologista jalanjälkeä omilla taidoillasi ja arkisilla valinnoillasi. Vaatehuolto on rutiineja, ja siihen kuuluu esimerkiksi se, mitä vaatteelle tehdään kun se riisutaan.

 

Lumipesu

Luminen tammikuu on muuten tehnyt talvisesta vaatehuollosta supertrendikästä: #lumipesu – hommissa olivat ainakin YLE ja Taito Keski-Pohjanmaa ja Soja Murto, joka levitti 20 000 euron arvoiset kansallispuvut lumelle. Lisäksi göteborgilainen Arhan – mattofirma opettaa, miten arvokkaat itämaiset matot voidaan puhdistaa lumella.

helena lumipesee
Villatekstien tuueltusta ja lumipesua. Kuvat: Anu Kaarina Hämäläinen

Puhtaalla lumella peseminen sopii kaikenlaisille villatekstiileille takeista sukkiin. Se poistaa tunkkaisen hajun ja pölyn tekstiileistä. Lumessa pyörittelyn lisäksi työvälineenä voi olla vaateharja. Lumipesu on hidasta, sillä siihen kuuluu vaatteen jäähdyttäminen ulkoilmassa ennen pesua ja kuivattaminen sisällä sen jälkeen. MT:n artikkelissa neuvomaamme lumipesuohjetta voi soveltaa vaatteillekin, kunhan harjaa lumen hyvin pois lopuksi kansallispuvun lumipesun oppeja noudattaen. Soja Murto on tehnyt aiheesta videoitakin.

Jos innostut oikein kunnolla, niin tämä panda näyttää kokovartalopesun mallia.

Huomio antiikkiryijyjen ja muiden arvotekstiilien omistajat: konservointikeskus ei suosittele lumipesua, vaan antaa täällä vinkkejä hellävaraisempaan kohteluun.

 

Talviauringon tehoa

Aurinkoisempina talvipäivinä voi lumihankea hyödyntää myös pyykin valkaisuun. Entisaikain kodeissa kevättalvella pestiin valkopyykkiä eli lakanoita, ja levitettiin käytössä kellastuneet valkoiset hangelle. Tehovoima voi olla uv-säteilyssä, jota lumi vielä tehostaa heijastamalla. Uv-säteily pilkkoo tahroja ja vaalentaa tekstiilejä, sillä se saa elektronit pomppimaan värimolekyyleissä, jolloin ne hapettuvat ja vaalenevat. Kuitenkaan uv-säteilyä ei pitäisi Suomessa talvisaikaan olla juuri nimeksikään, joten sen tehokkuudesta talvivalkaisussa ei voi olla varma. Vaikuttamassa voi olla muitakin tekijöitä.

Lakanoiden lisäksi aurinko huoltaa myös muita tekstiilejä, kuten vaaleita vaatteita, joissa on pesusta huolimatta kummittelevia tahroja. Haisevat urheilutekstiilit ja kestovaipat hyötyvät myös uv-valosta, sillä säteily tappaa bakteereja ja valkaisee tahroja. Kohtuus on hyvästä tässäkin hommassa, sillä uv-säteily valkaisee tahrojen lisäksi tietysti koko kangasta, ellei väreillä ole hyvää ultraviolettisäteilyn kestoa. Pidemmän päälle aurinko myös haurastuttaa ja kellastuttaa puuvillaa.

Auringossa tuulettaminen ei koskaan sovi villaisille tai silkkisille vaatteille, sillä uv-säteily polttaa ja kellastaa ne hyvin nopeasti. Sen sijaan pilvinen talvisää on niille oikein hyvä.

 

Otsonia pintaan

Tuuletuksen tehokkuus on hieman kosteassa ilmassa, jossa on happea ja otsonia. Pakkasella tuuletettu vaate tuoksuu raikkaalta siksikin, että kylmyys hidastaa vaatteessa olevien mikrobien toimintaa. Tuuletus ja vaatehuolto ennaltaehkäisevät tekstiilituholaisia, mutta eivät poista ongelmaa. Koin toukkiin ja turkiskuoriaisiin tepsii vasta tuntikausien saunottaminen tai viikon pakastaminen. Hyönteisongelman ennaltaehkäisemiseksi kannattaa kirppikseltä hankitut riskaabelit tekstiilit pakastaa ennen käyttöönottoa.

tuuletus
Tuuleta, hyvä ihminen. Irja Terrisuon neuvoja tuuletukseen. Kuva: Teerisuo, 1953.

Raikas tuoksu tekstiiliin tarttuu hapesta ja otsonista. Kummallakin on puhdistavia ominaisuuksia. Otsonilla desinfioidaan käytettyjä autoja ja juomavettäkin, miksei siis kotioloissa tekstiiliäkin! Voit yrittää huijata pesusta huolimatta löyhkäävää treenipaitaa tuulettamalla: hajumolekyylien sijaan siihen voi kiinnittyä happi- ja otsonimolekyylejä.

Ja mitä tehdä vaatteille, kun ne illalla riisuu? Tarkista, tarvitsevatko vaatteet pesua tai tahranpoistoa ,sillä vaatteiden säilyttäminen likaisena pahentaa tilannetta. Jos vaatteissa ei ole näkyviä tahroja, eikä niitä ole puettu aivan ihoa vasten, riittää puhdistamiseen Irja Teerisuon vinkki: ripusta vaatteet henkarille, harjaa ne ja tuuleta avoimen ikkunan edessä. Kosteus rentouttaa tekstiilin kuidut, jolloin villaiset, puuvillaiset ja viskoosiset vaatteet siliävät ihan itsekseen. Tekokuituisia vaatteita tuuletus ei suorista kovin hyvin, mutta nekin hyötyvät tästä muuten. 

 

 

Lähteitä:

Tiede: Ulkona kuivattu pyykki tuoksuu raikkaalta

Tiede: Puhdistaako aurinko pyykin?

Yle: Aurinko tekee liasta näkymättömän

Teerisuo, Irja. Hoida vaatteesi oikein. Helsingin käsityönopettajaopiston julkaisuja, n:o 3. 1953.