Tuolin kunnostaminen ja verhoilu – Nikkarointia ja Naisten päivää

Huonekalujen kunnostaminen ja uudelleen verhoilu kuuluu myös kestävään arkielämään.  Toisinaan tavaroihin kiintyy niin, että niistä ei pääse eroon vuosikymmeniin. Ei vaikka niitä ei ehdi korjata, ja ne muuttuvat käyttökelvottomiksi, ja sitten hautatuvat varastoihin. Viime keväänä teimme kaivauksia eräässä varastossa ja pelastimme käyttöön kaksi solakkaa tuolia.

Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihteen Tee itse-palstalla toukokuussa julkaistiin tuolien kunnostuksesta kaksi juttua: Tuolin uusi elämä ja Uusi ilme tuolille, joista jälkimmäisessä on ohjeet yksinkertaisen verhoilun tekemiseen. Verhoiluun valittiin Marianne Valolan Naisten päivä-puuvillakangasta, koska miksipä ei.

Tuoli lakataan vesiohenteisella lakalla. Elina sivelee, Kari kuvaa.

Tämän jutun tuolit ovat isäni kotitalosta, todennäköisesti hankittu samoihin aikoihin kuin talokin on rakentunut heti sotien jälkeen. Minun hoteissani niihin on tullut lisää kolhuja ja kulumaa ja istuintyynyn päälle lisää kangasta.

Tuolit ovat todennäköisesti kotimaista tuotantoa, niitä näkyy jonkin verran kirppiksillä. Tyylin olemme ajoittaneet jonnekin 40- luvulle. Tätä vahvistivat istuinlevyn päälle viritetyt kankaat, joista alimmainen, se alkuperäinen, oli jonkinlaista jaquardia, jonka värit ja tyyli muistuttivat sotien jälkeisestä ajasta. Kätevä mummoni oli kiinnittänyt kulmapalat verhoilun päälle pysäyttämään pahimmat kulumat istuinlevyn etukulmista.

Mietittiin tätä juttua tehdessä taas tuunaamista, kunnostamista ja korjaamista. Näitä kyseisiä tuoleja ei ollut mahdollista entisöidä, sillä selluloosalakkaa ei enää saa kovin helposti (lue, edullisesti), ja ei myöskään ollut kiinnostusta verhoilla niitä ajanmukaisesti. Ei myöskään haluttu tuunata, mikä olisi voinut tarkoittaa huonekaluvahaa, petsiä tai muuta käytännössä lopullisesti kauniin puupinnan peittävää käsittelyä. Tavallinen vesiohenteinen huonekaluvaha näyttää näissä tuoleissa edelleen puun pinnan sellaisena kuin se on, vähän kärsineenä, kuultavana ja patinoituneenakin.

Hyvää Naisten päivää, joka päivä!

Alkuperäisen selluloosalakan kihnuttaminen irti oli kaikkein raskain ja aikaa vievin vaihe, ja suosittelisinkin, että lakanpoisto tehdään asiallisella maalinpoistogeelillä, joka ei naarmuta puuta altaan, eikä päästä ilmoille pölyä – siis sitä lakkaa, joka lentelee kuitenkin suoraan nenään.

 

Anu Kaarina Hämäläinen